tiistai 29. elokuuta 2017

Nokia, Suomi: Kohta lähtee!

Täytyi kiirehtiä laittamaan reissupäivitys, kun sisko sitä jo kyseli. Tässä siis sinulle Nina. Eli kuten moni jo tietää, työkaverit ainakin kyllästymiseen saakka, niin kohta alkaa LOMA! Ja meillähän se tarkoittaa samaa kuin reissu. Huomenna vielä viimeinen työpäivä ja sitten asuntoauton nokka kohti Eurooppaa. Tarkoitus on lähteä jo huomenna illalla ja ajella nukkumaan Helsinkiin. Eckerö Linen lautta Länsisatamasta kohti Tallinnaa lähtee torstai aamuna klo 8.30. Näin voittaa aamulla pari tuntia lisää nukkuma-aikaa. Siis minä teoriassa ja Petri käytännössä. Ja reissuhan pitenee samalla päivällä eli täyteen neljän viikkoon.

Yritin uskotella itselleni, että tiistai on viimeinen työpäivä ja sen avulla tehdä kaikki ajoissa valmiiksi ja saada keskiviikolle pelkkää hengailua. Ei ihan onnistunut, mutta ei onneksi paniikkiakaan ilmassa. Asuntoauto on siivottu joka nurkkaa ja kaappia myöten, matot hinkattu juuriharjalla (kun varamattosarja osoittautui kuuluvaksi johonkin toiseen autoon), polkupyörät pakattu, petivaattet pesty ja Nupun käsityötunnilla taiteilema unilelu eli "majava" viety autoon. Majava on hipsuissa siitä johtuen, että ei sitä kyllä hyvällä tahdollakaan tuoksi Kuivajärveä piinaavaksi elämeksi tunnistaisi. Mutta ajatushan on tärkein.

Ensimmäistä kertaa ollaan reissussa kokonaiset neljä viikkoa. Takaisin lähdetään Saksan Travemundesta tiistaina 26.9 klo 3.00 (!) ja perillä Helsingissä keskiviikko aamuna 27.9. Nuppu jää kotimieheksi ja yrittää ehtiä yo-kirjoituksiinkin. Tällä kertaa myös ajoissa, jos auto käynnistyy. Kaukaa viisaina on opetettu pojalle vähän laskutustakin, jos ei niin hirveä urakka odottaisi, kun kotiin palataan. Lupasi laittaa tunnit ylös. Pyhäkorvauksista vielä väännetään. Perinteiset ohjeet kuten "posti pitää hakea JOKA PÄIVÄ", "kaikkia roskia ja tiskejä ei saa kerätä tiskipöydälle", "olohuoneen matto pitää kääriä rullalle jos tulee (huonovointisia) vieraita" ym. on iskostettu kalloon. Kyllä se pärjää.

Mennään ensimmäistä kertaa Via Balticaa Eurooppaan. Viro- Latvia-Liettua- Puola- Unkari-Bosnia- Montenegro-Kroatia-Slovenia ja Itävallan ja Saksan läpi kotiin. Ensimmäinen pysähdyspaikka Tallinnan jälkeen on Pärnu, koska Petri ei ole koskaan ollut Pärnussa. Mutta jos sataa vettä, niin painetaan kaasua ja pysähdytään vasta Latvian rajan jälkeen. Tietenkin siellä karavaanareiden aarreaitassa eli Super Alkossa! Tai Alko 1000:ssa. Olen perehtynyt aiheeseen kuten kommenteista näkyy. Siellä käy kuulemma kaikki suomalaiset karavaanarit, joten ei me haluta ainakaan huonompia olla. Vähän evästä ostetaan, kun kerran halvalla saa.

Ensimmäinen pidempi parin yön pysähdyskohde on Krakova. Ihan mistään mitään tietämättä onnistuttiin valitsemaan Krakova kohteeksi juuri, kun siellä on lentopallon EM-lopputurnaus. Jee! Sekin selvisi vasta Forexissa, kun ihmeekseni ketoivat, että heillä ei ole vaihtaa zlotyn zlotya! Siis vaikka olin pyöräillyt pakiparastaan Nokialta saakka! No, eiköhän se sen veraan iso kaupunki ole, että sekaan pari suomalaista mahtuu. Sen verran varmistin selustaa, että varasin ravintolasta pöydän molemmiksi illoiksi, ettei vaan jäädä ilman ruokaa. Muuten on katsottuna monia kohteita ja reittejä, mutta lukkoon lyötynä ei ole kuin Plitvicen luonnonpuisto (kuva alla) pari Petrin sukelluspäivää Kroatian Murterissä. Mennään sitten fiiliksen ja säiden mukaan. Hellettä ei kaivata, mutta ei kyllä sateitakaan. Pilvipoutaa +21-24, kiitos.
Kuvahaun tulos haulle plitvice

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti