Laivalla todistettiin taas heti, kuinka pieni on maailma. Törmättiin Petrin siskoon Tiinaan matkalla aamupalalle ja vaihdettiin kuulumiset. Hyvää lomaa toivoteltiin puolin ja toisin. Aamupalalla yritettiin syödä kymmenen kertaa se mitä normaalisti. Mitä enemmän syö, sitä halvempaa on. Mutta jos ei yleensä syö mitään niin... Muuten laivamatka Finlandialla meni - no, siinä se. Räpläsin puhelinta eli selasin Hesarin ja Aamulehden digiversiota ja katselin Puolan sääennustetta viikonlopulle. Sadetta luvassa. Ei hyvä. Mutta hyvää oli se, että innostuttiiin tanssimaan. Tai siis minäkin innostuin, Petri nyt tiedetään. Vedettiin pari fuskua jonkun hieman innottoman bändin säestämänä. Yllättävän hyvin meni, vaikka edellisestä kerrasta on aikaa sata vuotta ja tennarit ei luistanu sitten yhtään. Saatiin sentään pystyynkuollut rumpali hymyilemään ja peukut virolaismieheltä. Eikä lonkkakaan ehtinyt pahemmin kipeytyä ja iskelmämusiikin aiheuttama pahoinvointikin pysyi kurissa.
Laivasta päästiin ensimmäisten joukossa heti yhdentoista jälkeen ja siitä Via Balticalle kohti Pärnua. Aurinko paistoi ja lämmintä oli päälle 20. Kesä! Se on täällä!! Heti alkuun hyväksi ratkaisuksi paljastui kaksi navigaattoria, koska vanha Garmin heräili vähän hitaasti ja hoki vain koko ajan että "aja tielle Lootsi". Kuultiin! Opasteitakin oli ihan kiitettävästi, niilläkin olisi pärjännyt. Muutama tietyö matkalla, mutta pääsääntöisesti loistavassa kunnossa olevaa tietä koko matka. Jos ennen sai pelätä, että välilevyt menee kasaan Via Baltican montuissa, niin nyt aikankin Tallinna - Pärnu väli oli nautinto. Muutama hurja ohitus, ei muuta mainittavaa.
Pärnussa oltiin yhden aikaan ja majoituttiin Konsen karavaanialueelle pari kilometriä keskustasta. Palvelu saatiin sujuvasti suomeksi, muutenkin näyttää että 80% on suomalaisia. Alue on joen rannassa ja tässä menee pyörätie rantaa pitkin keskustaan saakka. Otettiin heti siis pyörät esiin ja polkaistiin vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on tosi pieni: muutama kortteli vanhoja kauniita taloja, putiikkeja, kahviloita, kukkaistutuksia, Sakun aurinkovarjoja, turisteja ja paikallisia. Tankattiin vähän ja nautittiin upeasta kesäkelistä.
Vanhan kaupungin lisäksi tarkastettiin ranta "tois puol" kannasta. Toisessa päässä dyynit, toisessa tasainen ranta baareineen, leikkipaikkoineen, minigolffeineen ja polkuautoineen. Varmaan heinäkuussa aika ahdistava kokemus. Rannassakin meni pyörätie. Ihan loistava pyöräilykaupunki tämä Pärnu! Arvatkaa muuten mikä erottaa meidät muista pyöräilijöistä? Me käytetään kypärää. Nykyisin myös minä. Onneksi on tällainen valmiiksi lättänä kampaus ja tietysti puhtaasti ulkonäön perusteella valittu tyylikäs musta kypärä. Petri meni autolle päiväunille (loma ei ole lomaa ilman päiväunia) ja minä tein vielä tunnin pyörälenkin. Menin ilman karttaa perstuntumalla ja aika hyvin osasin. Löysin soutustadionin ja joukut koululaisjuhlat.
Illalla pyöräiltiin vielä kylille ja mentiin syömään Villa Wessetiin. Tripadvisorista bongattu, listalla Petrin toivomaa ankkaa. Ja oli kyllä tyrmäävän kaunis annos! Ehti jäähtyä, kun piti niin zoomailla. Makukin oli ihan OK, mutta ei aivan niin hyvä kuin ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Hinta-laatusuhde kuitenkin kohdallaan: pääruuat kahdelle, viini ja vehnäolut 29€. Tarjoilijat oli kaikki samasta muotista: näyttivät 16-vuotiailta, ujo hymy, metrin pituiset sääret ja lyhyt hame. Suloista. Pieni sadekuurokin ropsahti ruokailun aikana, mutta päästiin kuivina kotiin. Siis autolle tänne Konseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti