Lomza, Puola 710 km

Perjantaina oli tarkoitus pelkästään ajaa,  Via Balticaa aina Puolaan saakka. Etuteltan puheissa, karavaanareiden Niksi-Pirkassa, osa oli epäillyt että ahnehditaan kilometrejä ja ajopäivästä tulee liian raskas. Aamulla klo 8.30 lähdettiin todistamaan väitettä vääräksi. Ennen sitä vastattiin jo muutamaan firman sähköpostiin. Anoin Petriltä heti "oikeita lomapäiviä" edes muutaman, sellaisia ettei tarvi vastata yhteenkään mailiin. Lupasi viikonloput vapaiksi. Jee!

Olin pelännyt etukäteen, että jos ei huomata Latvian rajan viinakauppoja ja ajetaan vahingossa ohi, mutta turhaan. Kyllä oli riittävät mainokset. Valittiin Superalko, kun siellä oli suurempi olutvalikoima ja Petri metsästi vehnäolutta, mutta... Kaljaa oli hallin kattoon asti satoja laatuja, mutta ei ainuttakaan vehnäolutmerkkiä. Piti tyytyä Sandelssiin, punkkutonkkaan ja jerkkuun. Ulkoa vielä kojusta mukaan yrttimetvurstia ja palvilihaa ja takaisin baanalle.

Latviassakin tie oli hyvässä kunnossa.Periaatteessa yksi kaista molempiin suuntiin, mutta leveät pientareet, jolle väistettiin jos vastaan tulikin kaksi autoa rinnan. Eli käytännössä 3,5 kaistaa. Hätätilassa neljä. Liikennettäkään ei paljoa ollut. Matkalla muutama kylä, peltoa, pieniä mummonmökkejä, peltoa, bensa-asemia ja taas peltoa. Latviassa oli juuri koulunaloituspäivä, mikä huomattiin kun yritettiin syömään tienvarsiravintolaan. Kysyin onko englanninkielistä ruokalista. "No, this is fist day of school". Selitys sekin. Jatkettiin siis Liettuaan ja huoltoaseman baariin hodareille. Huoltoasema oli upouusi ja kaikki toimi kuin junan vessa. Vartin pit stop.

Liettuassa tie huononi, mutta ajettavaa se silti oli. Tietöitä oli kilometrikaupalla, mutta liikenne sujui. Nopeusrajoitus on suurimmassa osassa Via Balticaa 90. Vaikka Hymerillä saa ajaa sataa, niin 90 on hyvä matkavauhti. Löpöäkin kuluu vähemmän. Diesel maksoi alle euron eli 0.989. Hetkeen ei ole niin halvalla tankattu. Pääsin minäkin kokeilemaan ajotaitoani, kun Petri veti pienet tirsat. Ilomielin kyllä luovutin kuskin paikan vajaan tunnin ajon jälkeen ja palasin kartturiksi. Siinä kykyni pääsevät parhaiten esiin.

Puolaan tulon huomasi siitä, että rekkojen ja poliisien määrä kymmenkertaistui. Ja rajalla oli sentään pari heppua pysäyttelemässä satunnaisotannalla rekkoja. Poikettiin Lidliin täyttämään jääkaappia. Ei paljoa eronnut Suomen vastaavista, paitsi että viinaa on enemmän. Yritin ostaa maitoa, mutta saattoi tulla kyllä piimää. Sitten sen näkee, kun kahviin kaataa. Annettiin samalla neuvoja mukavalle miehelle, joka oli aikeissa vuokrata asuntoauton Suomesta. Kysyi paljonko pitää ajaa Helsingistä, että näkee metsää ja järviä ja voiko pysähtyä turvallisesti levähdyspaikalle. "No criminals?" Tiesi että joulupukki asuu Suomessa ja valokuva pukin kanssa maksaa 30€. Fiksu mies.

Lähes 12 tunnin ajopäivän jälkeen ollaan nyt parkissa legendaarisessa Lomzan häkissä. Eli vessat ja suihkut parakissa, verkkoaita ympärillä. Henkilökuntaa ei näkynyt missään. Mitenhän jo että mitenkähän tämä maksetaan. Kaikki ohjeet oli vaan puolaksi. Soitin portissa olevaan numeroon ja joku kaiffari ilmestyi. Maksettu.

Käytiin heti kylillä syömässä etutetan puheissa vinkatussa Na Farnej ravintolassa. Portaat ylös keskustaan ja pari korttelia kävelyä ja perillä. Sattin viimeinen vapaa pöytä. Syötiin possua jättisuuret annokset ja hyvältä maistui. Hintaa juustokuorrutteisella snitzelillä (itse asiassa kahdella), possun ribseillä, yhdellä isolla ja yhdellä pienellä oluella oli 13€. Eikä itse Lomzassakaan mitään vikaa ole. Kauniita vanhoja värikkäitä taloja, pari kävelykatua, syrjemmällä vähän surkeampaa. Hyvin täällä yhden yön viettää.