Rovinj, Kroatia 40 km

Koko yön tuli vettä ja aamusta vaan jatkui. Lämmintä 15. Autoonkin piti laittaa lämmitystä ensi kertaa sitten Krakovan. Illalla kastuneet farkut oli vielä likomärät, mutta olisittepa nähneet aurinkotuolini! Tai näettehän te, koska otin siitä ihan kuvan. Ei ihan heti tehnyt mieli istahtaa siihen lätäkköön. Mutta mitä sitä säätä suremaan? Wifi toimi kuin unelma, joten luin Hesarin "kannesta kanteen". Sain hyvät aamunaurut, kun luin jotain vanhaa juttua Munkkiniemen lukion bileristeilystä ja reksin kommenteista. Hyvää työtä nuoret. Pientä kapinaa ja pelimannihenkeä pitää ollakin.

Ajettiin sateessa tunnin verran Rovinjiin. Olin jostain blogista bongannut tämän kaupungin, josta oli otettu aivan upeita kuvia. Pienellä, mantereeseen kiinni kasvaneella saarella tunnelmallinen vanha kaupunki ja muu kylä siinä ympärillä. Kuinka mones vanhakaupunki tällä reissulla? Ei muista edes, mutta ei yhtään liikaa. Todellakaan. 

Majoituttiin Porton Biondin kämppärille. Perusteena taas se tuttu eli sijainti, sijainti ja sijainti. Alle 2 km vanhasta kaupungista. Ahdas alue, hyvä kun portista mahduttiin. Yli 7 metriselle autolle oikeasti vain muutamia paikkoja. Vedettiin tontille poikittain, että mahduttiin ja vietiin samalla saksalaispariskunnalta viimeinenkin merinäköala. Mulkoilivat aika tehokkaasti. Ei voi mitään. Nyt viereen tuli nuori perhe pienen pienessä asuntoautossaan mukana parivuotias lapsi ja lehmänkokoinen koira.

Koska vettä vaan tuli ja tuli, niin ei jääty suotta voivottelemaan vaan lähdettiin kävellen kylille. Ensin kaivoin esiin takakontista päivän taikasanan: KUMISAAPPAAT! Periaatteni on, että mukavuus ennen tyylikkyyttä. Noudatan sitä myös lomalla. Ah miten ihanaa oli loiskuttaa menemään lätäköissä ja katsoa säälien niitä satoja märissä kengissä hyppiviä tyylikkäitä turisteja. Ja tietenkin oli myös sekä sateenpitävä takki että sateenvarjo. Ei mitään hätää.

Ja kyllä Rovinj olikin kaunis. Jopa sateella. Ei yhtään liikaa hehkutettu. Kaiken yläpuolella kirkko korkealla keskellä kylää ja muutama todella kapea mukulakivikatu kiertämässä ympärillä. Värikkäitä taloja, paljon pieniä käsityöläisputiikkeja mutta myös ihan oikeita koteja. Monesta vanhasta kaupungista puuttuu arkielämä, mutta ei täältä.

Kirkkokin oli kaunis ja tunnelmallinen. Sytytin kynttilän ja 3 kunan edestä lähetin lämpimiä ajatuksia kaikille rakkailleni sinne Suomeen. Toivottavasti tuli perille. Huomenna kun (ei siis jos) paistaa, kiivetään kirkontorniinkin. Edellisestä kerrasta kun alkaa olla jo liikaa aikaa.

Syömässä käytiin hauskassa Veli Joze ravintolassa, joka oli sisustettu aivan täyteen  kaikkea sälää maan ja taivaan väliltä. Ihan hengästytti. Vessassakin hymyili pytyn takana Mona Lisa. Aito? Todennäköisesti. Vieressä oli jeesusteipillä paikattu kaakeli. Kivoja yksityiskohtia. Mustekalarenkaat oli taivaallisia.

Pidettiin välillä sadetta autolla ja lähdettiin illan suussa uudelleen pyörimään pienille kujille. Tyylikkäästi taas kumisaappaissa. Mittari näytti, että lämmintä on 13.5. Tässähän tulee ihan koti-ikävä. Illalliseksi mereneläviä: minä söin simpukat ja Petri ravut. Sadekin loppui, tai ainakin pitää taukoa. Huomenna paistaa. Tilaus on ainakin laitettu menemään.