Zadar, Kroatia 75 km

Yöllä nousi karmea tuuli. Petri jo epäili, että mahtaako sukeltaminen onnistua, mutta mentiin silti sukelluskeskukseen ennen puolta yhdeksää. Ei sukelluksia tänään. Erikoista että kysytään puhelinnumerot ja muut yhteystiedot etukäteen, mutta kukaan ei ilmoita että sukellukset on peruttu. Meitä ei niin haitannut, kun tuli hyvä aamupyöräily, mutta tiedän muutaman jotka olisivat raivoissaan turhasta aamuherätyksestä. Siis muitakin kuin Nupun. Muutenkaan ei voi kyllä antaa kovin hyviä pisteitä palvelusta Najada divingille. Suomalainen tyttö oli kyllä mukava, mutta muuten jotenkin välinpitämätön meininki. Mutta pääasia, että eiliset sukellukset oli OK.

Tsekattiin ulos kämppäriltä. 25€ yö upeasta paikasta, hyvä diili. Muutaman kilometrin ajon jälkeen Petri hoksasi, että sukelluskamat jäi Najadaan! Niitä kun ei polkupyörän päällä kuljeta. Ei kun U-käännös ja vielä kerran Murteriin. Otettiin paikasta siis kaikki irti. Sukelluspuku kaapissa lähdettiin sitten kohti Zadaria.

Bongasin Zadarin vasta reissun päältä, kun viilasin ajosuunnitelmaa, jota on kyllä viilattu pitkin matkaa. 100000 asukkaan kaupunkia oli moni kehunut ja ainakin yhtä moni oli sen haukkunut. Pitihän se testata. Ajettiin ihan sukkana Camping Borikiin. 4,5 km vanhasta kaupungista. Todella peruskuntoinen (= alkeellinen) kämppäri. Vessat 70-luvulta, "pientä laittoo" jne. Otettiin ACSI- kortilla halvin paikka, tosi kiva puitten varjossa. Sähkö on, ei wifiä. Kaikkea ei voi saada. Tämä sopii meille oikein hyvin.

Tottakai pyöräiltiin heti merenrantaa pitkin vanhaan kaupunkiin. Täällä on ihme kyllä oikein pyörätiet! Ja kartankin sai respasta (erikseen pyytämällä). Luksusta. Veneitä on täälläkin satoja, taitaa olla tuhansia. Jätettiin pyörät parkkiin vanhan kaupungin muurin kupeeseen ja aloitettiin kävelyurakka. Zadarin vanhaa kaupunkia on pommitettu kaikissa mahdollisissa sodissa. Luin jostain että vuoteen 1995. Heti varmaan lopetettiin, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa. Taloissa näkyysodan muistoja, vaikka paljon on korjattukin.

Me ihastuttiin Zadariin. Vanha kaupunki ei ole liian tip top, vaan siellä on kaunista vanhaa, rumaa vanhaa ja rumaa uutta sulassa sovussa. Osa kaduista on kävelykatuja ja sitä samaa vaaleata laattaa, mitä täällä joka paikassa. Kahviloita, ravintoloita, rihkamakojuja, merkkiliikkeitä, kirkkoja (monta), muutama museo, aukioita, viisi kaivoa peräkkäin, kaupunginportti. Siis vaikka mitä.

Koska edellisestä kirkontorniin kiipeämisestä oli jo muutama päivä aikaa, niin kiivettiin Anastasian tuomiokirkon (?) torniin. Hienot näkymät paitsi että en nähnyt kaiteen yli mitään. Kaide oli ihan järkyttävän korkealla. Eikö täällä ole puolitoistametrisiä ollenkaan? Kurkin sitten ristikon reijistä. Tuuli oli ihan järkyttävä, hyvä ettei puhelin lentänyt kädestä ja tukka päästä. Yli 10 m/s sanoi Petri. Petri tietää nämä jutut.

Käveltiin myös varmaan kilometrin pitkää rantakatua, johon aallot löi välillä vettä niin, että piti hyppiä alta pois. Vastatuuleen pystyi melkein nojaamaan. Rantaan oli tehty myös meriurut. Käytännössä rantakadussa oli peräperää useita reikiä ja veden syöksyminen niihin sai aikaan erilaisia ääniä. Ei se kyllä mitään varsinaista musiikkia ollut. Ainakaan omille korvilleni. Enempi ulinaa, mutta tottakai mekin niitä käytiin ihmettelemässä kuten kunnon turistin kuuluu.

Nyt ruokapäivitystä: onko Katja kuulolla? Syötiin ehkä tämän reissun paras ruoka, kun tilattiin Petrin toiveesta ribsit. Onneksi puoliksi, annos oli järkyttävän kokoinen. Tai sitten meidän mahalaukut on kutistuneet tällä reissulla. En tiedä miten ribsit oli valmistettu, savustettu? Mutta aivan törkeän hyviä. Muutenkin otettiin ihan kiireettömästi loman kannalta ja join kahden kahvitkin, eri paikassa tietenkin. Toiset torilla ja toiset turuilla.

Reilut neljä tuntia kierreltiin vanhaa kaupunkia ja kun päästiin takaisin kämppärille, tuli sopivasti kunnon ukkoskuuro. Koko päivän oli paistanut ja lämmintä 27. Kyllähän sitä luonto nyt välillä vettä kaipaa. Onneksi oli sulatettuna mustekalaa ja sitruunakin ostettuna. Kokkaillaan nyt kotosalla. Mikäs tässä, kun on ihan superkiva koti.