Sanottiin Kroatialle heipat ja ajettiin 70 kilometriä Piraniin, Sloveniaan. Kymmenes maa tällä reissulla. Aika surkeankuntoista maantietä, vaikka piti olla oikein isompi valtatie. Kaikki on suhteellista. Rajalla vaan vilautettiin passeja, ei oltu ilmeisesti riittävän kiinnostavia. Ostettiin huolttikselta Slovenian moottoritietarra viikoksi hintaan 15€. Poika ei puhunut englantia, mutta huitomalla selvittiin.
Nyt ollaan Piranissa, tai itseasiassa naapurikylässä Portorozissa Camp Lucijassa. Iso alue, merinäkymät tälläkin kertaa ja reissun paras wifi. Ei ihme, koska se pönttö on ihan nurkalla. Alueella on monta TODELLA isoa asuntoautoa. Siis parin linja-auton mittasia. Missä niillä voi täällä ajaa? Naapureina hössöttävä mummo ja söpö pappa. Saksalaisia tietenkin niin kuin 90% turisteista. Eikä näköalaa viety nyt keneltäkään. Kämppäriltä on matkaa Piranin vanhaan kaupunkiin 6 km, mikä ei nykyisin ole meille matka eikä mikään. Matkalla on Portorozin keskusta ja kiva rantakatu. Portoroziin taitaa Aurinkomatkat tehdä ihan seuramatkojakin. Kohtalaisen tyylikkäitä hotelleja ja rantaa ihan keskustassa. Mikäs siinä.
Mutta Piran se vasta jotain on.Polkaistiin ensimmäisellä kerralla valtavan kokoiselle kaupungin aukiolle, jätettiin pyörät siihen ja jalkapatikassa kujia kiertämään. Piran on vielä ihananpi kuin Rovinj. Tai en tiedä onko se mahdollista. Jos on, niin sitten on. Arvioikaa itse.
Täälläkin oli pyykkiä! Pyykkiä oli itseasiassa niin paljon, että kujilla haisi Omo. Vai oliko se Bioluvil? Oli rakastamaani mennyttä loistoa, rappioromantiikkaa. Turisteja oli ihan kohtuullisesti, päivälläkin pääsi ongelmitta kulkemaan.
Käytiin taas kirkossa. Tultiin vähän väärää kautta, joten jouduttiin kiipeämään muurin yli, kun ei viitsitty tehdä uutta kiertoa. Onneksi englantilaispariskunta meni edellä samaa reittiä ja mies kiskaisi mut muurin päälle niin, että heilahti. Herrasmies. Kirkko oli Pyhän Yrjön kirkko. Eikös George ole aina suomeksi Yrjö? Rakennettu 1597 ja korjattu ihan viime vuosina. Kirkossa soi äärimmäisen rauhoittava musiikki. Kyllä oli hyvät "maindfullnessit". Ja upea kirkko.
Ja tottakai kiivettiin kirkontorniinkin. Reilusti alle 200 rappusta. Autenttinen ympäristö, kun oli linnunpaskat portailla ja kaikki. Hienot näkymät yli koko kylän. Piran on vähän kuin Rovinj eli rajautuu mereen lähes kokonaan. Pieniä punatiilikattoisia taloja tuhkatiheään niemennokassa.
Mikäs se tornista näkyikään? No linna. Tai melkein eli linnanmuuri. Koska Petri on linnamiehiä (ja nykyisin myös kirkkomiehiä), niin sinnekin kiivettiin. Lämmintä mittarin mukaan "vain"" 22, mutta auringossa hiki virtasi. Ei valiteta. Hyvät oli sielläkin näkymät, pääsi kirkontornikin kuvaan, ettei sinne jää paha mieli.
Illan suussa Petri kävi vielä uimassa, kun on kerran meri muutama askel autolta. Kehui että vesi oli todella lämmintä. Ei mennyt läpi. Mulle riitti, kun tuli talviturkki kasteltua Kotorissa. Tottakai pyöräiltiin vielä auringonlaskua katsomaan Piraniin ja syömään. Tai syömään ja syömään... Kävikin niin, että molemmat etukäteen TA:sta bongatut ravintolat oli täynnä. Olisi pitänyt olla varaus. No way - ei sovi tähän lomaan.
Pyöräiltiin sitten Portoroziin ja siellä ravintola Fritoliniin. Saatiin lähes viimeinen pöytä. Miten täällä illalla on näin paljon porukkaa liikkeellä? Ruotsalaisia miehiä isoissa ryhmissä, paikallisia ja tietysti niitä saksalaisia. Syötiin rapuja ja tonnikalaa, kun kerran viimeistä iltaa meren äärellä oltiin. Paljastui että Fritoli oli hyvä valinta, koska kotiin oli enää reilu kilometri matkaa. Ilta oli viilennyt niin, että ensimmäisen kerran kaipasi hanskoja. Mutta nou hätä! Kyllä nekin on täällä jossain pakattuna. En vaan heti muista missä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti