Kroatian rajalla Montenegron tulli veti hyvin. Passit, "hello" ja siinä se. Kroatian puolella jouduttiin sitten puoleksi tunniksi totaalijumiin. Ehdin tehdä siinä kuskille maksamakkaraleivön ja tarjoilla cocista. Kätevä emäntä. Jumin syyksi paljastui Albanian rekistereissä oleva auto, joka edeltämme kylmän viileästi käännytettiin takaisin. Joku sälli sieltä nousi takapenkiltä ja aikoi jatkaa matkaa kävellen. Ei jääty seuraamaan miten kävi.
118 kilometrin matkaa tehtiin kolme ja puoli tuntia. Vähän toista kuin Nokialta Riihimäelle. Monta mielenkiintoista ajosuoritusta nähtiin ja hauskoja liikennemerkkejä. Paitsi varokaa lehmiä, lampaita, kauriita ja lapsia, niin uusimpana varokaa villisikoja. Ei nähty. Jäi grillattavat saamatta.
Ennen puolta päivää oltiin Dubrovnikissa Camping Solitudolla. Valtavan kokoinen alue ja alueen kokoon nähden minimaalinen määrä vessoja ja suihkuja. Ystävällinen palvelu plussaa. Valittiin paikka perusteena, että wifi toimii autossa (ylellisyyttä) ja meri näkyy. Ja kyllä tästä pilkahdus merta näkyykin.
Otettiin pyörät ja lähdettiin vanhaan kaupunkiin. Yllättäen. Mentiin google mapsin suunnittelemaa reittiä. Ihan paska reitti! Ensin kilometri alamäkeä, kolme pystysuoraa ylämäkeä ja loppuun taas alamäkeä. Jumalaton liikenne eikä tietenkään mitään pyöräteitä. Dubrovnik EI TODELLAKAAN ole pyöräilijän kaupunki. Mutta vähät siitä.
Päästiin vanhan kaupungin porteille ja turisteja oli varmaan puoli miljoonaa. Joka kieltä ja kansallisuutta, kaikki rynnimässä (me mukaanluettuna) siitä samasta portista. Portti oli jaettu köydellä, toinen menijöille, toinen tulijoille. Vähän niin kuin poroerottelu. Pieni ahdistus hiipi niskaan. Dubrovnikin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja täällä on kuvattu kuulemma Game if Thronesia. Tunnustan että en ole sitten yhtään sarjan fani. Sen harvan kerran kun olen hetken katsonut, niin aina siinä on katkaistu jonkun kaula tai puhkottu silmät. Kyllä Koko Ruotsi leipoo on vaannihan toista. Joka tapauksessa sarja on innottanut jo niin paljon väkeä Dubrovnikiin, että vanhan kaupungin muurille on suunnitteilla laskuri. Kun 8000 ihmistä on sisällä, ei uusia enää pääse. Me vielä päästiin.
Kierreltiin heti vähän väljemmille vesille sivukujille ja pakko sanoa, että kaunishan kaupunki on ilman muuta. Täälläkin ne laattakadut, vaaleat talot, kapeat kujat joiden yllä pyykki kuivumassa. Dubrovnikin vanha kaupunki on kooltaan paljon isompi kuin esim. Budva ja Kotor. Pääkatukin on leveä kuin Hämeenkatu. Paljon isoja kirkkoja ja muita rakennuksia.
Omaan makuuni täällä on kaikkea vähän liikaa, etenkin turisteja. Tosin kahviloita on liian vähän, vaikka ei heti uskoisi. Mutta todistettua tuli. Hetken kaupungissa kiertelyn jälkeen alkoi sade. Meillä oli tietysti sekä sateenvarjot että kertakäyttösadetakit, joten jatkettiin kiertelyä. Kun vettä sataa ja kaupungissa on isot korkeuserot, paljon rapusia ja kadut laattaa eikä viemäreitä, käy kävely mielenkiintoiseksi. Vettä virtaa välillä katua pitkin kuin rännistä ja portaat on niin liukkaat, että joku laski niitä jo persuuksillaan. Ei hyvä. Kumisaappaat olisi ollut kova sana.
Päätettiin siis etsiä kahvila, koska oli jo ehditty syömään. Helpommin sanottu kuin tehty. Joka ikinen sateensuojassa oleva pöytä oli varatty. Ja pöytiä oli tuhansia. Yhden tyhjän löysin, mutta se oli "only for lunch". Niin tietenkin. Hetken päästä yltyi myös tuuli, joten päätettiin lähteä takaisin kämppärille ja valloittaa Dubrovnik vasta huomenna heti aamusta.
Jos oli menomatka mielenkiintoinen, niin paluumatka oli suoraan sanoen hirveä! Koko kaupungin liikenne oli aivan sekaisin, kun kaikki yrittivät yhtaikaa pois vanhasta kaupungista myrskyn alta. Liikenne seisoi kilometrien matkalla, hulluja ohituksia, kiukkuisia ihmisiä. Puuskissa tuuli yltyi niin kovaksi, että puunoksat, mainoskyltit ja kattopellit lentelivät. Pariin kertaan lensin pyörineni sivuttain hetken matkaa ja tuli jo pelko puseroon, että kohta ollaan jonkun auton edessä. Onni oli se, että löydettiin ihan omin avuin paljon parempi reitti kämppärille. Ehkä muutaman sata metriä pidempi mutta maltilliset nousut ja laskut. Ja tietenkin se, että oltiin pyörillä. Jos oltaisiin oltu vaikka bussilla tai taksilla, niin siellä oltaisiin vieläkin.
Matkalla poikettiin vielä kaupassa, kun päätettiin että tänä iltana ei lähdetä enää mihinkään vaan istutaan autossa, räplätään puhelimia, luetaan kirjaa, hoidetaan firman asioita etänä ja tehdään ruuatkin. Ja juurikin niin tehtiin. Eli ei paljon mitään. Rentouttavaa.
Myrsky oli aiheuttanut leirintäalueella melkoiset tuhot. Muutamasta autosta oli lentänyt markiisit, etuteltat ja ulkokalusteet taivaan tuuliin. Kirjaimellisesti. Pitkin poikin oli mattoja ja pyykkitelineitä. Eikä kaukaa käynyt ettei meidänkin sloggit ja bjönborgit olleetnaapurin pihassa. Juuri ennen lähtöä nostettiin pyykkiteline vessaan. Tuli ihan mieleen Riminin loma Ninan kanssa 30 vuotta sitten, kun hiekkamyrsky toi meidän parvekkeelle paritkin vieraat pikkarit. Meiltä ei ollut hävinnyt kuin kuminen kynnysmatto ja sekin löytyin naapurin pihasta. Meillä on muuten mielenkiintoinen naapuri! Laittoi ruokaa alasti. Tai siis ainakin rinnat paljaana. Petri ei nähnyt alemmaksi, kun hella peitti näkymät. Matkailu avartaa.
Nyt me aletaan iltaruuan laittoon. Mutta ihan vaatteet päällä.
PS. Pakko päivittää vielä, koska täällä on aivan mahtava ukkosmyrsky! Taivas on valkoisenaan salamoista! Laitoin jo verhot kiinni, mutta oli pakko avata uudelleen, kun nyt pääse ihan ilmaiseksi kauhuelokuvaan. Samalla voi tarkkailla naapurien taistelua etutelttansa kanssa. Mitä menivät pystyttämään sen uudelleen, kun se oli jo kertaalleen tänään lentänyt ilmaan? Miten tässä malttaa nukkumaan mennä ollenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti