Vodice, Kroatia 90 km

Yöllä kävi taas ukkonen ja satoi kaatamalla, mutta aamulla taivas oli aivan pilvetön. Kesä! Pyöräiltiin taas Trogirin vanhaan kaupunkiin, joka sekin on muuten Unescon maailmanperintökohde. Paljonkohan niitä on, kun tuntuu että joka päivä käydään jossain? Käytiin Laurentinuksen tuomiokirkossa, joka oli jopa tällaisen "ei niin suuresti kirkoista innostuvan" mielestä upea. Vanhimmat osat oli 1200-luvulta eli ainakin niin vanha pitää pytingin olla. Oli koristekaiverrettua kapeaa puupenkkiä, marmoria, kultaa ja hopeisia lyhtyjä. Ja se kaikkein paras: kellotorni. Sinne johti ensin kapeat kierreportaat (kiipeäminen omalla vastuulla) ja lopulta pystysuorat tikkaat ilman kaidetta. Kiipesin kuin kärppä. Kannatti. Ihanat maisemat! Luojan kiitos kirkon kello löi vasta klo 12. Oli sen verran järeätä mallia, että tärykalvot olisi olleet entiset.

Jos oli Trogirissa ruuhkat iltapäivällä, niin ei yhtään helpompaa ollut aamulla. Sillalla oli hirveä ryysis. 400 metrin matkaan meni puoli tuntia. Ajattele jos täältä pitäisi käydä töissä! On ne Tampereen ruuhkat vaan ihan toista luokkaa. EU-rahaa tänne ja kiireesti, että saadaan uusi silta valmiiksi. Palkkeja oli jo pystyssä, mutta työmiehet loistivat poissaolollaan. Ehkä niilläkin on loma.

Pientä (?) jännitystä matkantekoon toi bensavalo. Minä olen siis Suomessa se, joka ajaa tyhjällä tankilla vielä kolme kertaa töihin, mutta se on Suomessa se. Täällä hoen rasittavuuteen asti, että "pitäiskö jo poiketa tankkaan?" ja "tossa on aika halpaa dieseliä". Mutta Petri ei vihjettä ymmärtänyt, vaan jatkoi ajoa. Yritin sanoa, että rantatiellä ei ole  hetkeen bensa-asemia, mutta Petri optimistina vakuutti, että onhan niitä. No, ei ollut kuin reilun 30km päässä. Vähän vei huomioita kauniilta maisemilta, kun pelkäsin koko ajan että löpö loppuu. Ei loppunut. Mutta seuraavaksi tankataan heti, kun menee alle puolen tankin. Mahahaava tästä tulee.

Todellinen mahahaava meinasi tulla Sibenikistä. Yritettiin kehutulle Solaris kämppärille, jossa autopaikkoja kuulemma 900. Lisäksi mökkejä, telttoja, vesipuisto, monta ravintolaa. Ahdistus nousi jo lähestyttäessä aluetta. Sitä oli kilometrikaupalla. Respa sanoi että menkää katsomaan paikka, antoi kartan, piirsi siihen pari ympyrää ja huitaisi oikealle. Alue oli aivan piukassa autoja! Mihin sinne änget 7,2 metrisen auton? Mitään neuvoa ei irronnut keneltäkän henkilökuntaan kuuluvalta ja respassa hirveä jono. Pakki päälle ja äkkiä pois!!!

Ja sitten vasta sekoiltiinkin. Yritettiin pois Sibenikistä, mutta navit ajattivat vaan ympyrää keskustassa ihan superkapeita teitä. Välillä hyppäsin pois kyydistä pysäyttämään liikennettä, että saatiin auto peruutettua jostain umpiperästä. Siinä meinasi mennä hermo sekä kuskilla että kartturilla. Tai siis meni. Pitäköön Sibenik Unescon maailmanperintökirkkonsa ja luksuskämppärinsä! Meille riitti.

Laitoin ihan säkällä navigaattoriin kohteeksi rantakaupunki Vodicen, josta en tiennyt yhtään mitää muuta kuin, että siellä pitäisi olla kämppäri. Ja toivottavasti myös  paikka autolle yhdeksi yöksi. Ja täällähän sitä ollaan - Camping Imperialilla. Mahtipontisesta nimestään huolimatta aika peruskämppäri. Vessat ja suihkut OK, vessapaperia talon puolesta (+), ystävällinen palvelu, netti toimii respassa. Ja mikä parasta: vain muutama metri meren rannasta ja rannassa menee pisin kevyenliikenteenväylä ever. Epäilisin että n. 8 km. Pyöräiltiin jo päivällä syömään viereiseen kylään, Tribunjiin, jonne matkaa  on 6 km. Ja myöhemmin tois puol kylää eli Srimaan.

Tribunjissa oli hauska sillalla mantereeseen liitetty saari, jonka varjon puolen ranta oli täynnä veneitä ja auringon puoli täynnä baareja. Saaren kiersi kävellen ympäri vartissa. Pyörillä ei kokeiltu. Matkalla Tribunjiin luultiin menevämme Natura-alueen läpi, mutta se olikin naturistialue. Muuta reittiä ei siis ollut tai jos oli, niin ei löydetty. Ehkä se meidän Dubrovnikin kämppärin naapuri on nyt täällä ottamassa aurinkoa ja jatkamassa kokkailuja ilkialastomana.

Täällä Vodicessa ja Tribunjissa on rantaa varmaan kymmenisen kilometriä. Iloisia ihmisiä ottamassa aurinkoa ja uimassa. Ja pyöräilijöitä, enemmän kuin missään tällä reissulla. Vähän turistinen paikka, joo, mutta väkeä ei ole liikaa. Ravintoloita ja baareja, ihmeellinen risteilijän näköinen jättisuuri koko kylän ylle kohoava hotelli sekä tuhansia ja tuhansia veneitä. Täällä on varmaan 10% koko Kroatian veneistä. Illalliseksi syötiin mustekalaa grillattuna ja hinnat putosi puoleen Dubrovnikiin ja Trogiriin verrattuna. Ei pistetty pahaksemme. Päivällä vedettiin pizza puoliksi. Tässä vähän ruokakuvia, etenkin Katjalle.

Täällä Kroatiassa on ensimmäisen kerran realisoitunut se, että turisteja on liikkeellä syyskuussakin niin paljon, että leirintäalueet voi olla täynnä jo puolelta päivin. Harmi. Karavaanarielämän paras juttu on just se, että aamulla ei tiedä missä illalla päänsä kallistaa. Jos löytää kivan paikan, siihen voi jäädä useammaksi yöksi tai jos joku paikka tökkii, niin lähteä heti aamulla, vaikka olisi alunperin ajatellut pidempään viihtyvänsä. Varaaminen vie juuri kaiken tuon spontaaniuden reissusta. En suostu siihen! En! Ainakin muutaman oharin vielä vaatii.

Itseasiassa tönään se, että Sibenikin Solaris oli täynnä, taisi olla lipulta meille onnenpotku. Täällä Vodicessa, jos missä, on niiiiiiin lomalla.