Yöllä oli lämpö laskenut 12 asteeseen HRRRR.... Mutta aurinko lämmitti ilman nopeasti t-paitakeliksi. Ei kun pyöräilemään. Kämppärin lähellä oli joku suolatehdas. Tai voiko sitä tehtaaksi sanoa, mutta meren rannassa oli suisto puenine kanavineen ja siinä eroteltiin merivedestä suolaa. Olisi siinä joku turistikierroskin ollut kaupan, jossa olisi paremmin voinut perehtyä suolanvalmistuksen sielunelämään, mutta passattiin se. Jatkettiin vielä kerran rantatietä Piraniin.
Piran oli aamulla yhtä upea kuin päivällä ja illalla. Ei voi muuta sanoa, kuin että tulkaa tänne. Kaikki. Juotiin kahvit ja katseltiin samalla, kun mummot ja papat kävi ostamassa vihanneksia torilta. Poikettiin ruokakaupassakin ja tajusin siellä, että ei ole muuten muissa kaupoissa käytykään tällä reissulla. Siis tälläkään reissulla. Ei yhdessäkään vaatekaupassa, kenkäkaupassa, tavaratalossa matkamauistomyymälästä puhumattakaan. Kerran käytiin apteekissa (ei löydetty mitään) ja kerran Latvian rajalla viinakaupassa. Eli jos joku tuliaisia odottaa, niin ei ole luvassa.
Viihdyttiin niin Piranissa, että melkein hopulla lähdettiin kohti Postojnan tippukiviluolia. Varasin liput etukäteen netistä ja onneksi varasin, koska sen päivän liput oli jo kaikki myyty ennen yhtä. Luolan ympärille on kehitetty melkoinen turistirysä kahviloineen, krääsäkojuineen, hotelleineen ja halutessaan olisi voinut ympätä mukaan jonkun linnan ja teemapuistonkin. Meille riitti luola. Ja loistavasti riittikin.
Postojna tippukivluolat on Slovenian suosituin nähtävyys, miljoonia turisteja vuodessa. Luolat löydettiin jo 1818 ja heti seuraavana vuonna turistit sisään. Luolia on 32 km ja me kierrettiin niistä 5. Osa pienellä minijunalla (junaan mahtui vaatimattomat 120 ihmistä!) ja pari kilometriä kävellen oppaan kanssa. Mietin ensi että uskallanko mennä, kun ahtaat paikat ei kuulu TOP prority-listalle, mutta otin riskin. Tärkein syy oli se, että rakas päiväkahviseurani Antti suositteli luolia niin voimallisesti, että en olisi kertakaikkiaan kehdannut tulla kotiin käymättä luolissa.
Luolat oli mykistävät! Ja aivan valtavat kooltaan! Yhdessä kuvassa näkyy meitä turisteja peräperää kulkemassa luolaan tehtyjä polkuja pitkin. Lämmintä oli 9 astetta, kosteusprosentti 95. Vettä pisaroi katosta koko ajan. Sadetakkia ei sentään tarvinnut, mutta nettisivuilla kyllä korostettiin, että tulee pukeutua lämpimästi. Minä laitoin sekä hupparin että kevyttoppiksen, pipon jätin autoon, mutta yksi rohkea nuori mies veti kierroksen sortseissa, t-paidassa ja flipflopeissa. Järkyttävää!
Luolan on kaivertanut joki, joka virtaa nykyäänkin siellä jossain. Joessa elää joku kalantapainen, näytti ihan isolta nuijapäältä, kun niitä oli näytillä akvaariossa. Otus elää 100-vuotiaaksi, voi olla syömättä 10 vuotta, sillä ei ole silmiä koska elää vaan pilkkopimeässä ja sydän lyö 2 kertaa minuutissa. Hauska heppu.
Postojnasta häikäistyneenä lähdettiin häikäistymään toiseen Slovenian matkailun johtotähteen eli Blediin. Painettiin hyväkuntoista moottoritietä sen kun kerittiin, kun oli se tarrakin ostettu. Todella hyvät tiet täällä. Nyt ollaan Camping Bledissä. Iso kämppäri, aika simppeli, huomaa että on jo off season, tilaa on. Iloitsin jo että täällä on ihanan lämpimät pesutilat, mutta joku (idiootti) olikin kiilannut illalla vessan oven sepposen selälleen, joten se siitä riemusta. No, suihkuvesi oli lämmintä, isot plussat siitä.
Bled järvi on... ihana. Miten tälle reissulle on osunut niin monta upeaa paikkaa?Järveä kiertää 6 km pitkä kävelyreitti ja kyllä siellä pyörälläkin pääsi. Vähän puikkelemista vaati. Väkeä oli liikkeellä todella paljon. Suomeakin kultiin! Eikä edes sitä vittua tällä kertaa, kun oli vähän varttuneempia herrasmiehiä. Keskellä järveä on saaressa kirkko ja rantakallion päällä linna. Molempiin ajateltiin tutustua huomenna. Tänään kierettiin järvi ja otettiin muutama (?) kuva. Itse Bledin kylä ei ole kummoinen, vähän turhan modernia meille.
Hieno päivä. Reissu parantaa vaan kuin sika juoksuaan. Muutama päivä vielä jäljellä. Nautitaan tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti