Ajettiin aluksi rajoitusten mukaan ja oltiin pujottelukeppeinä paikallisille. Sitten nostettiin vähän vauhtia ja ajettiin letkan mukana pikkukylän läpi. Virhe! Yhtäkkiä tien varresta hyppäsi poliisi pitoolitutka kädessä ja viitilöi tiensivuun. Kun ei puhuttu kerran puolaa eikä venäjää, niin keski-ikäinen miespoliisi pyysi avuksi nuoren kauniin naispoliisin "with perfect english". Näytti tutkasta että vauhtia oli 72, rajoitus 50. Ei kyllä todellakaan ollut, korkeintaan 65, mutta turha alkaa vääntään. Nainen myönsi, että muut ajoivat kovempaa, mutta ottivat meidät, koska olimme turisteja. Hymyili vielä kauniisti päälle. Sakkoa tuli 100 zlotya eli 25€. Paikan päällä puhtaana käteen ja nimenomaan zloteissa. Näyttivät missä on lähin pankkiautomaatti, jos ei olisi ollut käteistä. Onneksi oli. Kaunis kuitti vielä muistoksi. Ei edes ottanut päähän, nauratti lähinnä.
Jatkettiin taas ajoa teiden tukkona vahingosta viisastuneina. Varsova ohitettiin eteläpuolelta tietä numero 50. Tien varrella oli monenmoista kaupusteiljaa, etupäässä mummoja ja pappoja myymässä sieniä. Yksi tyyppi oli pistänyt auton parkkiin ja nostanut hunajapurkit katolle. Siinä se myymälä. Liikenne oli pääosin sujuvaa, pari ruuhkaisempaa liikenneympyrää. Tietenkin ne juuri mun ajovuorolla. Moottoritietä oli jo pitkät pätkät ja lisää rakennettiin. Vanha navigaattori sekosi täysin ja huiteli puolet matkasta pellolla.
Kolmen aikaan oltiin perillä Krakovassa Camping Smokissa. Ihan peruskämppäri, 50 paikkaa esitteen mukaan. 5 kilometriä pyöräillen keskustaan. Tois puol jokkee menee hyvä pyörätie. Muuten Puola ei ole varsinainen pyöräilijän paratiisi, mutta kun omaa riittävää rohkeutta, niin kyllä matka etenee. Tottakai pyöräiltiin illaksi vanhaan kaupunkin. Itse asiassa vähän ohikin, kun oli niin meno päällä.
Krakova on Puolan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita 750 000. Ikivanha. Luin Petrille historiapläjäyksen Wikipediasta, mutta en muista siitä enää mitään. Vanhan kaupungin aukio Rynek Glowny on yksi euroopan suurimmista ja iitse vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Keskellä aukiota on verkahalli, jossa myydään jos jonkinlaista tuliaista: meripihkaa, koruja, käsitöitä, maatuskanukkeja. Aukiota reunustavat kymmenet kahvilat ja ravintolat, joissa riitti väkeä vaikka sää oli pilvinen ja lämmintä 16!!! Missä kesä??
Jätettiin pyörät parkkiin ja kierrettiin vanhaa kaupunkia kävellen. Kaupungissa oli kymmeniä koristeltuja vossikoita kärryineen, joilla turistit heittivät lenkkiä. Otin ainakin sata kuvaa niistä. Kavioiden kopse kuului hyvin mukulakivillä.
Syömään mentiin Pod Aniolami ravintolaan ja onni oli, että EM-lentopalloturistien pelossa olin tehnyt varauksen. Ravintola oli "fully booked". Saatiin pöytä kellarista, joka osoittautui todella tunnelmalliseksi tilaksi. Tarjoilijat tyylikkäästi valkoisissa paidoissa ja mustissa housuissa / hameissa. Minä tyylikkäästi farkuissa, Converseissa ja tuulitakissa. Ruoka oli hyvää ja annokset rekkamiehelle. Keskityin ankkaan ja jätin perunat suosiolla koskematta.
Ruuan jälkeen katsastettiin vielä miltä Rynek Glowny näyttää pimeällä ja kuunneltiin sellon soittajaa. Matkalla kämppärille nähtiin ja etenkin KUULTIIN paikallisen nuorison lauantai-illan viettoa: joella seilaavilla bilelaivoilla soi Willage Peoplen Y.M.C.A. Eihän ne olleet vielä edes syntyneet silloin! Toisin kuin eräät.
Ihan inhimillinen sakko :) Täällä sais hiukan enemmän. Kauniilta vaikuttaa. Onko Petrille linnoja? :)
VastaaPoistaJoo, sakon suuruus oli positiivinen yllätys. Ja linnojakin on Petrille, tämän päivän päivityksestä voi lukea tarkemmin :)
Poista