Kahdeksalta oltiin jo tien päällä tarkoituksena vain ajaa. Ja kyllä me ajettiinkin: 705 kilometriä. Saksan rajalla vartin verran Salzburgista oli yllättävän tiukka tarkastus. Yleensähän EU:n sisällä ei enää paljon edes rajaa huomaa, mutta nyt kaikkiin autoihin kurkattiin (Petri hymyili kauniisti, minä myös) ja osa poimittiin sivummalle tarkempaan tarkastukseen. Ei meitä rehellisiä. Ja sitten vaan kaasua. Saksan läpiajoon sunnuntai on paras päivä, koska rekat ei saa ajaa sunnuntaisin. Rekkoja olikin parkissa kaikki levähdysalueet täynnä. Muutama rekka nähtiin ajossa. Ehkä rahalla saa erivapauksia? Tai sitten ne kuljetti ruokaa ja lääkkeitä tai jotain muuta tosi tärkeetä.
Suurin osa motarista oli kolmekaistaisia ja aika paljon oli tietöitä. Liikennettä oli sen verran, että ihmetytti miten täällä arkisin selvitään. Huomennahan se sitten nähdään. Etenkin Muchenin kehätiellä oli "stau", joka jumitti meitä ehkä vartin. Meillä matkavauhti 100, vasemmalta kaistalta meni ohi Porcheja ja Lambogineja niin että huis vaan. Maisemat pääsääntöisesti tylsiä: metsää, peltoa, peltoa ja metsää. Ajosää paras mahdollinen: pilvipoutaa, n. 20.
Lounaalle poikettiin Bayreuthiin, joka osoittautui oikein mukavaksi paikaksi. Asuntoautolle löytyi oma maksuton parkki, kiitos google. Iso kävelykeskusta, värikkäitä pieniä taloja ja värikkäitä isoja taloja, kahviloita ja kauppoja. Kaikki kaupat kiinni. Saksassa näköjään edelleen pyhitetään sunnuntai lepopäiväksi. Sopii mulle sekin. Oli vanha linna, jonka nimi oli jostain syystä uusi linna. Vanhakin oli siis varmaan jossain. Käytiin kävelemässä puistossa sulattelemassa reissun ensimmäisiä dönereitä ja jatkettiin matkaa.
Jossain Wittenbergin teesien naulaamispaikkakunnan lähellä jouduttiin onnettomuuden takia ruuhkaan. Nähtiin vaan paikallinen Medi-Heli, ambulanssi ja poliisin valot, mutta ei itse syytä. Toivotaan ettei käynyt pahemmin. Ei kyllä yhtään harmittanut se oma 10 minuutin viivytys, kun nähtiin mitä oli etelään päin ajavien kaistalla. Kymmenen kilometrin jono!! Petri siis mittasi. Ihmiset pomppivat ulos autoistaan tupakalle, kun suurin osa jonosta todellakin vain seisoi paikallaan. Siinä meni pyhäpäivä rattoisasti.
Kyllästyttiin moottoriteihin ja viimeiset reilut 50 km tultiin pikkuteitä. Ajettiin useamman kylän läpi, joilla oli loistava keino rajoittaa läpiajoa ja nopeuksia. Kylien kohdalla tiet oli totaalisen surkeassa kunnossa, yhtä kynnöspeltoa. Kyllä vauhdit laski, eikä tarvitse edes kalliita hidasteita rakentaa. Todellista luomua tämä. Idea on vapaasti päättäjien hyödynnettävissä.
Nyt ollaan parkissa kaupungissa nimeltä Brandenburg an der Haven. Melko lähellä Berliiniä. Täällä on satamassa stellplatz ja kymmenkunta autoa parkissa. Respa oli jo kiinni, kun tultiin seitsemän jälkeen. Lappujen mukaan auki klo 8-21.30 eli täällä käy ilmeisesti kello vähän nopeammin. Onneksi ystävällinen rouva selitti saksaksi, että pysäköikää vaan. Aamulla tulee rouva, jolle voi maksaa. Aina sitä sen verran saksaa ymmärtää, kun on vähän Kettua katsonut. Huomenna sitten viimeinen varsinainen ajopäivä tällä reissulla. Ja ensimmäinen ja viimeinen shoppailupäivä. Keskitytään makkaraan ja virvoitusjuomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti