Koko 10 kilometrin matkan tuli vielä vettä taivaan täydeltä, mutta kun pappa pysäytti meidät sillan kupeeseen, niin mitä tapahtui? Sade loppui kuin seinään! Mostarin kaupunki on perustettu 1400-luvulla Neretva-joen varrelle ja se on kuuluisa Stari Mostin sillasta. "Bosnian sodassa silta tuhoutui kroaattijoukkojen ammuttua sitä tahallaan tykistötulella. Se oli yhdistänyt muslimien ja kroaattien valvomat kaupunginosat toisiinsa rauhanomaisesti satojen vuosien ajan. Nykyään on rakennettu uusi silta ja vanha avattiin restauroituna käyttöön kesällä 2004". Silta oli sateen jäljiltä liukas, tuntui että on kyllä liukas ilman sadettakin. Sillan pintaan oli tehty "kivistoppareita", ettei kaikki turistit flipflopeissaan päitään halkaisisi. Kyllä siitä yli pääsi.
Aamusta Mostarissa oli vielä kohtalaisen rauhallista, mutta sadat turistikrääsäkojut jo availivat oviaan. Puolen päivän aikaan kaikki kapeat mukulakivikadut olivat jo täynnä päiväturisteja ja eteneminen oli hidasta. Ehdittiin kuitenkin änkeämään itsemme parhaille kuvauspaikoille ja taas tulee vaikeus valita kuvia tähän blogiin. Edestä, takaa, lähempää, kauempaa, selfietä... Voi Mostar...
Stari Mostin sillan erikoisuus on sillalta hyppäävät miehet. Joskus vuonna kivi ja kilpi se oli miehisyysriitti ja nyt se on turisteille järjestetty ohjelmanumero. Seurattiin tuota showta ja tajuttiin jutun ydin. Tarvitaan kolme miestä. Yksi hyväkroppainen ruskettunut n. 45-vuotias pienissä mustissa speedoissa kiipeää kaiteen yli keikkumaan ja pullistelee välillä lihaksiaan. Toinen n. 25-vuotias vähintään yhtähyväkroppainen punaisissa speedoissaan kävelee sillalla ja kerää rahaa turisteilta. Välillä hyppää kaiteen yli, tekee sukellusasennon ja jatkaa taas rahankeruuta. Kun koossa on riittävästi (paljonko? 100€??), ilmestyy KOLMAS mies märkäpuvussa ja hyppää! Ne oli siis ihan feikkiä, ne speedosällit!!!! Sain kuvan, josta riittävästi zoomaamalla näkyy se tosimies. Katso alla.
Käytiin Koski Mehmed Pasija Dzamija moskeijassa ja kiivettiin 85 jyrkkää porrasta sen minareettiin. Näkymät oli yli koko kaupungin. Itse vanha kaupunki mukulakivikatuineen on todella pieni, mutta kaupunki levittäytyy muuten melko isolle alueelle. Kaupungin halkaisee joki, jonka toisella puolella asuu suurin osa muslimiväestöstä ja toisella muut. Stari Mostin jälleenrakennusta pidettiinkin "tärkeänä toivon ja sovinnon symbolina". Täällä kylässä on ainakin kirkkoja joka lähtöön ja joka uskoon, eniten kyllä moskeijoita.
Kun oli riittävästi lomailtu, niin lähdettiin kämppärille töihin. Nuppu lähetti kuvia työkohteiden tuntilapuista ja me ohjeita paljonko laskutetaan, laitetaanko alvilla vai ilman, sepelit itseltä vai naapurilta ym. ym. Ei ihan helppoa näin etänä, mutta hienia, kun nuori sihteeri haluaa opetella uusia juttuja. Korvausta vastaan tietenkin. Välillä nauroin katketakseni lempi-watsapp ryhmäni pirhon ammattikirjallisuusvinkeille. Lomallakin voi ajatella sen verran töitä, että taas kerran iloitsen siitä, että saan olla osa maailman parasta työporukkaa.
Testattiin iltapäivällä kämppärin ilmaista polkuvenettä. Kunhan palleatyrä poikani ja toinen kaiffari oli ensin tyhjentänyt sen vedestä. Muuten hyvä, mutta virta oli niin voimakas että edettiin aina 50 metriä ja sama takaisin. Alajuoksulle olisi kyllä helposti lasketellut, mutta palveluun ei tainnut kuulua se, että meidät olisi haettu mereltä tai jostaln Kroatian rajalta. Palveluun kyllä kuului tänäänkin "yhdet" talon piikkiin. Ihme paikka. No, luovutettiin se veneily ja lähdettiin pyöräilemään.
Ja kyllä me pyöräiltiinkin. Mentiin Buna-joen rantaa, poikettiin kahvilla (ja kaljalla) hienostoravintolassa ja jatkettiin tois puol jokkee. Lopulta eksyttiin niin kartalta, ettei google mapsikaan löytänyt. Pakko oli palata samoja jälkiä takaisin. Se vajaatkymmenen kilometriä.... Ja ette kyllä arvaa mikä tuli meitä vastaan maantiellä? Koiria kyllä ja kanojakin, mutta erikoisin lenkkeilijä oli kilpikonna! Onko niitä täällä luonnonvaraisina? Vai oliko jonkun lemmikki-turtle karuussa? Eli jos kilpparisi on hukassa, niin se löytyy Blagajin kylästä Bosniasta, noin 2 kilometriä Autocamp Blagajista etelään. Saattaa olla siirtynyt muutaman metrin.
Illalla pyöräiltiin vielä luostarin kulmille syömään. Niin harvoin pääsee aterioimaan aivan veden äärelle, että uusinta oli paikallaan. Suomessa ei pääse ravintolassa koskaan, koska meillä pitää olla vähintään kaiteet pöydän ja veden välissä. Täällähän voi vapaasti humpsahtaa jokeen, jos liikaa tuoliaan siirtelee.
Tälle päivälle luvattu koko päivän kestävä sade loppui jo aamu kymmeneltä. Aurinkoa ja puolipilvistä, lämmintä 28. Ei siis kannata pilata elämäänsä ainakaan harmittelemalla sääennusteita etukäteen. Aurinko tulee, jos on tullakseen. Meille se tuli. Hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti