Ajettiin vajaat kolme tuntia Istrian niemimaan pääkaupunkiin Pulaan. Pari pätkää mentiin moottoritietä, mutta suurin osa suht' kapeaa rantatietä. Etenkin Rijekan jälkeen kylät nimeltä Opatija ja Icici (hieno nimi) oli todella upeita. Tuli mieleen Lago Maggiore Pohjois-Italiassa. Upeita isoja pastellisävyisiä huviloita, monien mahdollisuuksien taloja, pieniä rantapoukamia... Tänne voisi joskus tulla.
Mutta jatkettiin siis Pulaan, jonne vievät kaikki Istrian niemimaan tiet. Tie vei lopulta Kamp Arena Stojalle, niemenkärkeen, 4 km keskustasta. Iso alue tämäkin. Otettiin halvin ACSI-alennuspaikka, kun eilen kerran pröystäiltiin. Hyvä tämäkin, tilaa on ja vieressä pappa ja originelli mummo, joka ajoi asuntovaunun paikalleen niin näppärästi että! Ihmettelin ääneen, että niillä ei ajakaan pappa, johon Petri "No ei kai kun se on sokee". Ja totta. Pappa todellakin oli sokea. Kulki mummon käsikynkässä ja käsikopelolla vanhasts muistista kokosi etutelttaa. Mummo ripusti pyyhkeet niin, ettei me vaan nähdä yhtään mitä ne puuhaa. Harmi. Pitää keksiä muuta iltaohjelmaa.
Pulan kaupunki on yhtä vanha kuin Rooma, lähes 3000 vuotta. Kaupungissa on säilynyt ikivanha mm. amfiteatteri. Käytiin katsomassa se ihan sisältä, mutta vinkkinä, että melkein yhtä hyvin sen näkee muutamasta ympäröivästä baarista kurkkimalla, jos ei historia hirveästi kiinnosta. Ja pääsymaksulla saa pari kaljaa tai melkein neljä tavallista maitokahvia. Vaikuttavahan se oli. Silloin kun gladiaattorit siellä riehuivat, sinne mahtui 20000 katsojaa. Nyt järjestetään enää filmifestivaaleja ja kaikkia feikkijuttuja 5000 katsojalle.
Pulan vanhakaupunki on aika pieni. Pari pyöreätä katua kukkulan ympärillä. Värikkäitä taloja, vihreitä, oransseja, vaaleanpunaista eli ei enää niitä vaalean beigejä kivitaloja. Ravintoloita, pikkuputiikkeja, muutama kiva aukio ja todella monta museota. Yhdessäkään ei käyty. Ei tarvinnut, koska vanhakaupunki itsessään on jo mitä parhain museo.
Tehtiin vähän pidennetty pyörälenkkikin, kun haeskeltiin ruokakauppaa. Täällä Kroatiassa on ravintolasyöminen suhteessa kallista, jos vertaa mitä ruoka maksaa kaupassa. Ei nyt sentään Suomen tasoa, mutta toista kuin esim. Unkari ja Bosnia. Kaupassa ei taas tahdo saada kulumaan 15€ enempää, vaikka mitä ostaisi. Ja viinassa sama juttu. Baarissa olut on päälle 3€ ja Jegermaister 0,7 maksaa kaupassa 12,50€. Tein oikein hintavertailua ja hinta sama kuin Sari Bernerillä Travemundessa. Yllättävää. Siinä viinapäivitykset tältä erää. Paitsi että Ninalle tiedoksi, että muistin vasta tänään Aperolsprizin olemassaolon. Ja heti illalla tilasin. Kippis.
Otettiin illalla vielä riski ja pyöräiltiin vanhaan kaupunkiin syömään, vaikka sääennustus lupasi sadetta ja taivaanranta oli mustana. No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta, joten tullessa kastuttiin. Siis KASTUTTIIN. Vettä tuli kuin saavista ja ohiajavat autot viimeistelivät tilanteen. Tie tuli niin liukkaaksi, että kun ensimmäisen kerran jarrutin, pyörä liukui poikittain. Kesken matkan piti pysähtyä ottamaan silmälasit pois, kun en nähnyt mitään. No, aika huonosti näki sen jälkeenkään. Ainoa kuiva vaate autolle tullessa oli rintsikat. Converseista sai kaataa vettä. Tuskin tällä reissulla kuivuvat.
Mutta oli riskinotossa se onni, että saatiin ruuat parille seuraavalle päivälle. Tilattiin kahdelle (kahdelle perheelle???) tarkoitettu "mixed grill", riskillä sekin. Sain kuitenkin tarjoilijalta etukäteen lupauksen, että pakkaa loput mukaan. Nyt on jääkaapissa hieman sateenkastelemaa possua, kanaa, jauhelihapötkylää, makkaraa, perunaa, paprikaa ym. ym. ainakin saman verran kuin saatiin alas Jupiter ravintolassa. Ei muutamaan päivään tarvi kaupassa käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti