Krakova, Puola 0 km

Koko yön tuli vettä. Rentouttavasti ropisi auton kattoon. Kun aamullakin oli vielä vettä ilmassa, niin päätettiin mennä bussilla keskustaan. Tai itse asiassa ensin bussilla ja puolivälissä vaihdettiin ratikkaan. Leirintäalueen esitteessä luki, että lippuja saa kuljettajalta. Ei saa! Kuski sanoi kylmän viileästi, että "automaat". Se automaatti oli bussissa ja saatiin siitä pari  lippua ulos ennen kuin piti pois jäädä. Hieman haparointia alkuun, mutta aina oppii uutta. Kortilla maksettiin, hintaa alle euron per lippu. Julkiset toimii täällä hyvin. 

Suunnattiin heti Wawelin kukkulalle, kun oli linnakierrokselle liput jo etukäteen varattu. Kesällä on kuulemma tunnin lippujonot, mutta nyt oli kyllä rauhallista. Wawelin kukkula hallitsee Krakovan vanhaa keskustaa. Kukkulalla on kaksi suurta rakennusta eli linna ja katedraali. Linna rakennettiin 1300-luvulla ja Puolan kuninkaat asui siinä 1500-luvulle. Me käytiin suosituin kierros eli "State rooms". Oli kruunajaishuonetta, aulaa, työhuonetta, aulaa, tanssiaishuonetta, aulaa jne. Isoja hienoja gobeliineja, joitain huonekaluja, koristeelliset katot. Menihän se, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Linna mikä linna.

Käytiin linnakierroksen jälkeen kahvilla vanhassa kaupungissa ja kiivettiin raatihuoneen torniin portaita, joissa askelmat oli varmaan puoli metriä korkeita. Hyvä ettei farkut revenny. Sen jälkeen käveltiin Kazimierzissa, juutalaiskaupunginosassa, joka koki kovan nosteen Spielbergin Schindlerin lista leffan myötä. Juutalaiset asuivat siellä 1400-luvulta toiseen maailman sotaan, jolloin kaikki pakkosiirrettiin Podgorzen gettoon. Tässä välissä Oskar Schindler pelasti yli tuhat juutalaista palkkamalla heidät töihin tehtaaseensa. Lounaaksi syötiin juutalaiskorttelissa perinneruokaa eli puolalaiset "ribsit", perunaa, leipää, sylttyä ja suolakurkkua. Onneksi otettin vaan yksi annos ja jaettiin se. Silti jätin puolet. 

Täällä Krakovan lähellä sijaitsee myös yksi hirveimmistä muistutuksista ihmisen pimeämmästä puolesta eli Auschwitzin keskitysleiri. Moni sitä meille suositteli, mutta minulle riittää vieläkin (liian) kirkkaana mielessä oleva Polttouhrit sekä parin vuoden takainen käynti Buchenwaldin keskitysleirillä. Ei vaan pysty. Keskityn nyt hyvään. 

Koska Wawelin katedraaliin pääsi vasta iltapäivällä, niin kiivettiin taas uudelleen kukkulalle. Tummia sävyjä, kynttiläkruunuja, kullattuja koristeita, äärettömän epämukavilta näyttäviä penkkejä. Katedraalissa kruunattiin ja haudattiin kuninkaita, en nyt muista koska. Joskus dinosaurusten aikaan ehkä. Wawelin kukkulalla on lisäksi valtava linnan piha upeine kukkapenkkeineen, aarrekammio, torni (johon kiivettiin) ja oli kai jotain taidenäyttelyitäkin. Krakovassa kävi vuonna 2015 yli 10 miljoonaa turistia ja varmasti suurin osa käy Wawelissa. Kannattaahan se.

Sunnuntaille osui myös melkoinen kansantapahtuma eli Krakovan "Business run". Ilmeisesti joku hyväntekeväisyysjuoksu, joka sekotti koko liikenteen, kun vanhan kaupungin kadut oli aidattu juoksijoille. Osa oli sporttipekkoja ja -pirjoja ja veti ihan täysillä, osasta pelkäsin että kohta joudun elvyttämään. Ei kai siellä suurempaa sattunut, kun ei kuulunut ambulanssin ääntä. Täällä se on muuten harvinaisen karmeen ärsyttävä. Lentopallon EM-finaali ei muuten näkynyt millään lailla katukuvassa. Ehkä siitä voi päätellä, että Puola ei ollut finaalissa.

Pari tuntia hengähdettiin autolla ja illalla taas pyörillä keskustaan, kun sade oli tauonnut. Tai tauonnut ja tauonnut -alkumatkasta oli pakko kaivaa sadeviitta esiin. Ja vinkkinä kaikille: kertakäyttösadeviitta ja pyöräily on ihan paska yhdistelmä. Mutta perille päästiin, pyörät parkkiin ja liikenteeseen. Tuntui että tallattiin jo kymmenettä kertaa samoja katuja. Mutta näkeehän sitä aina jotain uutta, kun eri suunnasta tulee. Käytiin parissakin kirkossa kuuntelemassa musiikkia. Todettiin että Puolassa ei kirkkokonserteissa taputeta. Aika vakavamielistä porukkaa penkeissä. 

Syömään mentiin CK Dezerter ravintolaan, Michelin oppaan suositukset ikkunassa. NIIN JÄRKYTTÄVÄN HYVÄ RUOKA, että pitää tässäkin huutaa. Söin aurinkokuivatulla tomaatilla ja pekonilla täytettyä possufilettä aivopähkinä-gorgonzola kastikkeella. Yksi parhaita ruokia koskaan. Petri otti ankkaa, Petrilläkin reissun tähän asti paras ruoka. Nämä, kaksi vehnäolutta, lasi punkkua, jälkiruuaksi pähkinä-suklaa lettu ja kahvi 31€. Muutan tänne heti huomenna.

Hyvillä mielin lähdettiin polkemaan autolle. Tai eipä lähdettykään. Kun kaivoin pyöränavaimen taskusta, niin huomasin että pyöränavain se oli, mutta ei ainakaan minun Nopsaani. Voi jeesus! Olin ottanut lähtiessä jonkun Petrin vanhan pyörän avaimen autosta (sitä pyörääkään ei ole enää)! Ei auttanut muuta kuin, että Petri lähtee hakemaan avainta autolta. Siis 5+5  km ylimääräistä iltalenkkiä. Tottakai olisin itse nykyisenä lähes Tour de France tasoisena pyöräilijänä mennyt, mutta Petrin pyörän satula oli hieman liian korkealla. Eikä huvittanut tangoltakaan ajaa. No, nopeastihan se Petri ne avaimet kipaisi. Kysyin paljonko maksaa. "Ei sun rahas riitä". Lottovoittoa odotellessa.