tiistai 5. syyskuuta 2017

Plitvica Jezera, Kroatia 480 km

Aamulla sanottiin heipat Budapestille ja lähdettiin kohti Kroatiaa. Valittiin nyt moottoritie, kun oli kerran maksettu Unkarin moottoritiemaksu etukäteen netissä. Unkarissa ei ole enää moottoritietarroja, vaan auton rekisterin perusteella ostetaan lupa ja videovalvonban perusteella sakotetaan luvatta ajavia. Ei nyt riskeerattu, kun sakkokiintiö on täynnä.
Ensimmäinen pit stop oli polkupyöräkorjaamo Balatonin rannalla Balatonlellessä. Kiitos googlelle!!! Korjasivat pyöräni takakumin, hintaa 8€. Vietiin sitten auto parkkiin ja lähdettiin innolla pyöräilemään Balatonin rantaan. Päästiinkin pari kilometriä, mutta kuinkas kävikään? Ette usko tätä! Petrin pyörästä tyhjeni takakumi - täydellisesti! Positiivista oli se, että heti tiedettiin missä on hyvä korjaamo. Ei auttanut muuta kuin taluttaa pyörät autolle ja uudelleen korjaamolle.  "Same problem eith my husband's bike". 10 minuuttia ja 8€. "Hope we don't see you again". Kaikki pisteet Veka Sportille.
Otettiin kuitenkin riski ja polkaistiin udelleen rantaan. Balaton on Unkarin suurin järvi. Pituutta 77km ja leveyttä 14. Vesi kuulemma kritallinkirkasta, oikeasti vihreätä. Kesällä vesi on lämpimimmillään 30 eli ehkä voisin silloin ajatella uimista. Ihan kiva paikka ja kaunista, joo, mutta ei ehkä meidän lomanviettopaikka kuitenkaan. Syötiin lounas ja jatkettiin matkaa. 

Unkarin ja Kroatian rajalla oli ensimmäinen oikea tulli. Näytettiin kiltisti passit ja sen jälkeen herran änkesi autoon sisälle. Esittelin tietysti ystävällisesti koko auton, mutta herra pyysi nähdä vielä vessan. Tottakai! Epäili varmaan, että me piilotellaan siellä kymmentä turvapaikanhakijaa tai pienen pientä kannabisviljelmää. Antoi kuitenkin jatkaa matkaa. 

Kroatiassa on käytössä moottoritiemaksut. Ajetaan kopille, otetaan lippu, ajetaan moottoritietä ja poislähtiessä annetaan lippu kopissa ististuvalle miehelle, joka sanoo hinnan. Kortilla voi maksaa periaatteessa, mutta ei käytännössä. Euro kuitenkin kävi, vaikka täällä on muuten valuuttana kuna. Varmaan ihan kiusallaan. Vaihtaisivat nyt jo euroon. Moottoritiestä voi todeta, että minkä ajassa voittaa, sen maisemissa häviää.
Ennen iltaseitsemää tultiin tänne Korana Campingille lähelle Plitvicen luonnonpuistoa. Sinne on tarkoitus mennä päiväksi vaeltelemaan, muutaman (tuhannen) muun turistin kanssa. Jo täällä kämppärillä on varmaan muutama sata ihmistä. Yritetään aikaista lähtöä. Ei tule olemaan minulle ongelma, eikä varmaan Petrillekään. Nyt pastan keittoon, kun eikös sillä ne urheijatkin tankkaa ennen H-hetkeä?


3 kommenttia:

  1. Sähän oot oppinu jo kaikki urheilijoiden metkut!

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy kysyä, millon ootte palaamassa Suomeen, kun alan ajoittamaan tupareitani tässä parin kolmen viikon sisään?

    VastaaPoista