Blagaj, Bosnia Herzegovina 175 km

Olin bongannut jostain reppureissarin blogista, että Jajcessa on paitsi Plivan putos, niin myös vanhat, pienet vesimyllyt. Google mapsista selvisi, että paikkaan on 500 metriä kämppäriltä. Tottakai mentiin. Ja onneksi mentiin. 24 pientä vesimyllyä keskellä koskea (tai siis ainakin virtaavaa vettä). Me seottiin tuosta ihanasta näkymästä ihan täysin! Molemmat otti varmaan sata kuvaa. Ainoa haaste oli rajata kuvista pois nelihenkinen perhe, ainoat ihmiset paikalla meidän lisäksi. Onnistuin. Ihan mahtava päivän aloitus!

Kymmeneltä startattiin kohti Mostaria. Aluksi tie kulki vuorien välissä laaksossa ja joki virtasi muutaman metrin päässä ison osan matkaa. Välillä ajettiin korkealla vuoristossa serpentiiniteitä, alla kymmenien metrien pudotus. Todellinen maisemareitti, mutta en todellakaan suosittele aloitteleville karavaanareille. Ja mitä tällä kertaa nähtiin: kymmeniä pieniä kyliä, pari isompaa, kaikilla vastaantulijoilla tupakka huulessa, paljon kaali- ja vademaviljelmiä, moskeijoita minareetteineen, savuttavia autoja ja vanhoja massikoita (eli traktoreita, isä tietää kyllä). Vähän kuin vajaan neljän tunnin elokuvat.

Yritettiin parkkiin Mostariin, jossa piti olla asuntoautoparkki. No, ei todellakaan 720 pitkällä autolla toivoakaan kääntyä kapelta tieltä portin pielien väliin. Ja täynnä oli paikka muutenkin, siis sekä parkkipaikka että koko Mostar. Jatkettiin kymmenen kilometrin päähän Blagajhin ja tarkemmin Autokamp Blagajiin. Meinasi usko jo loppua, kun tie vaan kapeni ja päällyste väheni, mutta siellähän se odotti: PARATIISI. Komea nuori mies juoksi heti vastaan, esitteli ylpeänä vessat, yhdistetyn ravintolan ja respan (welcomedrink for everyone & free wifi) ja joen rannan. "You can swim, but water is freezing cold". Ehkä samanlaista kuin Vihnuksessa parhaimmillaan. Syötiin "welcome fruits" sekä mixed grill ja juotiin tietysti ne tervetulojuomat. Hintataso on, sanoisiko maltillinen: mixed grill 5€, viinilasi 1€ ja olut 1,50€. Virallinen valuutta on Bosnian vaihdettava markka, mutta täällä Mostarin ymäpäristön turistipaikoissa käy eurotkin.

Nuori mies kertoi elämäntarinansa jo ensimmäisen puolen tunnin aikana: sydänvaivaksi luullun palleatyrän sekä surun kuusi vuotta sitten kolarissa kuolleiden ystävien kohtalosta. Annoin ihan ilmaiseksi äidillistä ymmärrystä (19 vuoden kokemuksella) sekä ratkaisukeskeistä terapiaa (ilman koulutusta kyllä). Uskon että auttoi. Sanoi että saan alennusta yöpymisestä, jos teen terveystarkastuksen. Koska tämä lysti maksaa vain 20€ yöltä ja olen lomalla, niin päätin olla hyödyntämättä tarjousta.

Pyöräiltiin kolmisen kilometriä kämppäriltä Blagaj Tekijaan. Blagaj Tekija on 600 vuotta vanha dervissi luostari. Rakennettu kiinni kallioon, jonka sisuksista tulee Buna-joki. Dervissit taas ovat muslimeja ja pyrkivät lähestymään jumalaa muun muassa tanssin kautta. En itse keksinyt vaan lähteenä Tieteen kuvalehti. Varmaan tylsää luettavaa, mutta tämäkin kohde oli pysäyttävän upea. Turismin kyllästämä, kyllä, mutta ihme kyllä edes kymmenet rihkamakojut luostariin johtavan tien varrella eivät nostaneet verenpainetta. Onko sitä jo niin syvällä lomamoodissa?

Luostariin maksoi 2€ ja siihen hintaan sai huivin päähänsä (minä) ja kietaisuhameen (molemmat). Luostarissa oli upeita kirjavia mattoja ja alkeellisessa kylpyhuoneessa kupolikatto, jossa oli erivärisiä lasitähtiä. Jotain hengen sanaakin oli tarjolla, mutta passattin se. Luostari lähes roikkui veden päällä ja joen molemmat rannat oli täynnä ravintolapöytiä. Juomien kylmäkaappina toimi joki. Sietä tarjoilijat tempoivat kaljat ja kokikset pöytään. Kätevää ja energiaystävällistä.

Jotta ei ihan rapakuntoon päästäisi, niin ajettiin takaisin kämppärille roikkumaan hetkeksi netissä ja sitten taas Blagaj Tekijan kulmille syömään. Ravintola Vreloon, veden äärelle. Yhtään ei kyllä vielä nälkä ollut... Ensimmäisen kerran tällä reissulla syötiin oikeasti ulkona. Lämmintä oli tänään päivällä 30, illalla vielä päälle 20. Leirialueen poitsu sanoi, että Bosniassa on ollut hirveä kesä: lämmintä 45 eikä yhtään sadetta. Kerroin että kaikki sateet ovat tulleet Suomeen. Nou hätä.

Syötiin yhdelle ihmiselle tarkoitettu kala-annos puoliksi. Onneksi, koska jätettiin perunat. Oli lisäkkeinä siis ranskalaiset, riisi, pinaatti ja keitetyt perunat. Yhdessä annoksessa. Hirvittää edes ajatella millainen olisi ollut kahdelle hengelle tarkoitettu annos. Syökö joku näin paljon? Nyt kohta polkaistaan takaisin paratiisiin ja huomenna uudet seikkailut. Luvassa sadetta, mutta säähän on vain  asennekysymys. Loma on aina lomaa, vaikka tulisi ämmiä äkeet selässä.