Pyöräiltiin yhtä matkaa Najada divingiin ja Petri jatkoi siitä veneellä sukeltamaan. Minä jatkoin pyörälenkkiä. Pyöräilin rantaa pitkin Betinan kautta aamukahville Tisnon kylään. Johonkin paikallisten pikkubaariin, jossa olin ainoa nainen. Vähän jännitysmomenttia kahvilakokemukseen toi se, että lukitsin itseni vessaan. Täällähän ei siis yleensä ole vesassa lukkoja ollenkaan, vaan avoin ovi tarkoittaa että vapaa. No, täällä oli lukko, joten heti käytin. Ei olisi pitänyt. Minuuttitolkulla renkutin ennen kuin pääsin pois. Meinasi paniikki iskeä. Mietin että ei kukaan tule edes pelastamaan, kun asiakkaissa ei ollut yhtään naista. Pitääkö soittaa 112? Vai tulla karmien läpi? Vihdoin lukko aukesi. Huh! Enää en todellakaan kyllä käytä lukkoa tällä reissulla.
Tisnon jälkeen polkaisin vielä ylös mäkeä saaren korkeimmalle kohdalle ja siitä taas alas rantaan Jezeron kylään. Siellä oli ehkä eniten turisteja, ranta täynnä baareja ja tietenkin veneitä, purjeveneitä, moottoriveneitä, huvijahteja... Niitä on täällä enemmän kuin autoja. Näin myös pyörän perässä ihan uuden virityksen. Olen nähnyt jo lapsirattaat, koirarattaat ja ostoskassit, mutta nyt näin aurinkotuolin! Eli aurinkotuoli oli taitettu kasaan, hitsattu pyörät alle, viritys kiinni polkupyörään ja lähimmälle rannalle. Jep! Reilun parin tunnin pyörälenkin jälkeen oli mukava istuskella puun varjossa ja lukea lehteä. Vannon vanhojen Me Naisten nimeen. Vastaa hyvää jalkahierontaa. Kiitos Nina.
Petrin sukellukset oli menneet hyvin lukuunottamatta sitä, että jälkimmäisellä sukelluksella oli jäätynyt melkein kuoliaaksi. Huomiselle sukellukselle vuokraa vahvemman märkäpuvun. Oma kokopuku ei riitä täällä, pitää olla vuori tai mennä Thaimaahan. Näkyvyys oli ollut todella hyvä ja nähtävääkin oli. Veden kirkkautta on ehditty ihaillakin monta kertaa.
Loppupäivä otettiin levon kannalta ja nautittiin kirkkaasti TOP ykköseksi kiilanneesta autopaikasta. Petri kävi uimassa kotirannassa yhdessä koiran kanssa. Minä en. Kävin respassa pyytämässä pari tuntia jatkoaikaa huomiseen lähtöön "no problem". Korkattiin jo eilen Bosnian poikien kirsikkalikööri ja jatkettiin sen maistelua iltapäiväkahvien kanssa. Saatiin siis Blagajin kämppärin pojilta paitsi tervetuliaisjuomat ja hedelmävati, niin myös läksiäislahja eli pullo omatekoista kirsikkalikööriä. Kiitettiin kohteliaasti, mutta oltiin varmoja että jotain punaista pontikkaa tai ällömakeata tököttiä se on. Oltiin väärässä. Se oli aivan juotavaa (etten sanoisi hyvää) likööriä. Lähetin mielessäni lämpöisen ajatuksen hernia-pojalle ja muille kaiffareille.
Illalla pyöräiltiin kylille syömään ja ostamaan trattia eli suppiloa. Petri innostui tekemään lettutaikinaa ja ylimääräinen piti saada tyhjään cocispulloon. Tratti puuttui. Löydettiin se heti toisesta "supermarketista", Tommysta. Onneksi, koska tässä kylässä on vain ne kaksi kauppaa. Syötiin jotain järkyttävän hyvää makkaraa ja muuten aika perushuttua Fine Food Murterissa. Mentiin heti uudelleen Tomyyn ostamaan makkaraa grillattavaksi, jos sataisiin jotain yhtä hyvää. Nyt odotan vaan, että Petri saa liekitettyä lätyt ja kuuntelen odottaessa laineitten liplatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti