Ei oltu ainoat, vaikka väkeä oli ehkä 10% eilisestä. Kaduilla oli jakeluautoja ja ravintolat vasta levittelivät pöytiään ja pöytäliinojaan. Kierreltiin hetki kapeita kujia ja rynnistettiin kaupungin muureille heti kahdeksalta, kun lipunmyynti alkoi. Lipuilla oli hintaa 20€ per henki. Vaikka kierros muureilla oli joka euron väärtti, niin tuo 20€ vastaa hyvin Dubrovnikin vanhan kaupungin hintatasoa. Pizza 14€, iso olut 6€, capuccino 4,50€. Kirsikkana kakun päällä yksi yö leirintäalueella 38€. Kyllä jäisi vähiin reissut, jos tällaisella budjetilla täytyisi reissata.
Mutta nyt siis muurikierrokseen. Muuri todellakin kiertää koko kaupungin. Leveimmillään se on 6 metriä, kapeimmillaan yhden mentävät rappuset. Näkymät kaupungin punatiilisten kattojen yli ja merelle päin oli huikeat. Muurin nurkissa oli torneja ja näköalatasanteita ja pari baariakin matkalla. Ei poikettu. Päivällä muurilla on ihmisiä perä perää tappituntumalla, mutta aamulla sai rauhassa kulkea ja hakea parhaita näkymiä. Melkein kilpailtiin siitä, kumpi sai parempia kuvia. Omasta mielestäni olen voitolla.
Muurilla meni aikaa reilu tunti ja siemaistiin päälle vielä kahvit vanhan kaupungin pääkadulla, Stradunilla. Oikein fiinisti Cafe Festivalissa. Latte 5€. Viereiseen pöytään tuli kaksi vanhempaa motoristia, jotka ostivat pullat ja muut herkut halvemmalla vastapäisestä leipomosta ja kylmän viileästi istuivat pöytään ja tilasivat vain kahvit. Ei pysty siihen suoritukseen.
Juuri kun otettiin pyörät parkista, tuli ensimmäiset vespisarat. Päästiin kuitenkin kämppärille lähes kuivina. Loistava ajoitus! Tsekattiin itsemme ulos (respassa järkyttävä jono) ja navigaattoreihin osoitteeksi Trogir. Siinä vaiheessa vettä tuli kuin saavista. Ajettiin Kroatian rantatietä ja hiljalleen aurinko tuli esiin. Tie meni välillä aivan meren rannassa tai louhittuna vuoren seinässä. Hieno reitti. Asuntoautojen määrä lisääntyi potenssiin sata. Joka neljäs vastaantuleva auto oli karavaanari. Edessä jumitti puolet matkasta joku onneton kaikkien kaveri. Pysähdyttiin välillä kokkailemaan pastaa ja jatkettiin taas matkaa. Jos haluaa pysähdellä ihailemaan maisemia, niiin Kroatian rantatie kannattaa ajaa juuri päinvastoin kuin me eli pohjoisesta etelään. Meren puolella kun on 90% levähdyspaikoista. Maisemat kyllä näki näinkin päin.
Neljän aikaan ohitettiin Split ja siitä vielä 20 kilometriä Trogiriin. Olin katsonut hyvän kämppärin saarelta 3 km vanhasta kaupungista, mutta... Jouduimme melkoiseen liikennehilloon matkalla Camping Rozacille ja vastaan tulevien kaista oli ihan totaalisen jumissa. Vastaantulijoissa oli monia surkean näköisiä karavaanareita, jotka pudistelivat päitään. Heti arvattiin että kämppäri on "fully booked". Jee! Tie oli superkapea ja pakko myöntää, etten kuuna kullan valkeana olisi siitä päässyt mihinkään. Petri pääsi! Kiemurreltiin kämppärille ja varmistin, että tilaa ei todellakaan ole ja myös läheinen Belvedere kämppäri on täynnä. Mikä ihme täällä on? Eikö syyskuu pitäisi olla jo off season?? Mistä nämä kaikki ihmiset??? Viiden tunnin ajopäivä takana, joten ei olisi millään riittänyt intoa lähteä jonottamaan takaisin niiden kymmenien karavaanarien kanssa. Mitä tehdä?
Bongattiin google mapsista reitti saaren ympäri niin, että tultaisiin eri reittiä pois, joten ei kun kaasua. Tai siis kaasua ja kaasua... Tie oli kapeaa ja mutkaista paikallistietä, vauhtia max 40, mutta eipä ollut ruuhkaakaan. Kuka hullu nyt siellä ajaisi. Polttoainevalokin jo paloi, vaikka olin hokenut koko päivän, että "pitäisikö tankata". Olin varma että tässä ei hyvin käy. Päästiin saaren toiselle puolelle rantatielle ja ajettiin yhden hotellin rantabaarin ohi, kun sain kuningasajatuksen. Käyn rohkeasti kysymässä voimmeko jäädä yöksi parkkipaikalle, maksua vastaan tietty. Nuori baarimikko mietti hetken ja vastasi "yes". Eli siitä vaan parkkiin. Ja tietysti heti myös baariin. Nyt oli mojito tarpeen. Jätin reilusti tippiä "extra is for parking", mutta baarimikko otti vain 50 kunaa eli n. 7€. Kohtuullista - todella. Käytiin myös tien toisella puolella olevassa supermarketissa. Ja baariin on siis 5 metriä, uimarantaan 10 ja extraplussana Trogirin pieneen vanhaan kaupunkiin 3,5 km. Perfect!
Otettiin pyörät alle ja menoksi. Vanha kaupunki on saarella, muurien ympäröimänä ja paljon pienempi kuin Dubrovnikin vastaava. Kapeat laattakujat, vaaleat talot, pyykit kuivumassa, muutama vähän isompi aukio täynnä ravintoloita ja baareja, kirkko keskellä kylää (Unescon maailmanperintökohde), rihkamamyyjiä ja jäätelötiskejä. Turisteja täälläkin, mutta ei häiritsevässä määrin. Rannassa huviveneitä ja retkien myyjiä.
Täälläkin ravintoloissa on lähes Suomen hinnat. Aika erikoista, koska supermarketissa kaikki on huomattavasti halvempaa. Kalapuikot alle euron. Ei ostettu, enkä kyllä tiedä niille edes Suomen hintaa, mutta tuntui ihan ilmaisilta. Pitäisikö testata? Rommia kolmen vartin pullo 6€. Sitäkään ei ostettu. Mutta muutama tunti pyörittiin romanttisessa vanhassa kaupungissa ja nautittiin olostamme. Nyt kuunnellaan jalkapalloselostusta auton sieinien läpi tässä baarin parkkiksella. Mukavaa. Vaikeuksien kautta voittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti