Vajaan kolmen tunnin ajon jälkeen vuoristotieltä aukesi näkymä Välimerelle. Jee! Jätettiin Bosnia ja mentiin Kroatiaan läheltä Dubrovnikia. Tai eipä niin vaan mentykään. Rajalla oli melkoiset ruuhkat. Onneksi suurimmat Kroatiasta Bosniaan päin. Osuttiin varmaan juuri kaffepaussin aikaan, koska muuta selitystä jumitukselle ei löytynyt. Ja lisäksi toinen tullimies lähti kopista ja kävi niistämässä nenänsä ulkopuolella. Sillä aikaa jono seisoi. Siis ihan oikeasti.
Bosniasta jäi hyvä maku. Suositellaan sekä Jajcea että Blagaijia / Mostaria. Navigaattori kyllä vihasi Bosniaa. Etenkin uudempi Tomtom. Yritti ajattaa välillä kinttupoluille ja heittäytyi mykäksi. Todella nättinokkainen. Eli autoilijalla pitää ehdottomasti aina olla jonkinlainen paperikartta! Ja mielellään kaksi erimerkkistä navigaattoria. Google mapsista ei meille ollut apuja, kun Petrin nettipaketti ei kattanut Bosniaa ja saldoraja uhkasi tärähtää täyteen heti rajalla. Liikenne ei ollut niin pahaa kuin kirjoitetaan. Vastaantulevien kaistalla ajaminen on tosin melkein sääntö, mutta ymmärtävät isompaansa väistää. Hyvä niin.
Ensimmäisen rajanylityksen jälkeen ajettiin Kroatian rantatietä vajaan tunnin verran kohti Montenegroa. Montenegron rajalla oli vielä entistäkin pidemmät jonot. Tunti meni siinä kevyesti. Tuli ikävä EU:ta. Hyvää oli se, että ehti päivittämään tätä blogia ja käymään raja-aseman vessassa. Ei paperia, ei lukkoa, ei istuinrengasta. Mutta toimi.
Montenegrossa aukesikin sitten hulppeat maisemat. Ensin ajettiin jonkun Välimeren lahden rantaa ja sitten saavuttiin Kotorin lahdelle. Olin lukenut, että Kotorin lahden kiertävä tie on upea mutta kapea ja ruuhkainen. No ei se nyt mikään mahdottoman kapea ollut, periaatteessa ksistat molempiin suuntiin, ja ainoan kunnon ruuhkankin aiheutti ketjujaan korjaava pyöräilijä ja hänen turvanaan seissyt poliisiauto. Tie meni aivan rannassa, joskus pieni kylä, välillä vain pystysuora kallio, tie ja meri. Isompia japienempiä veneitä, kahviloita, palmuja... Melko mykistävää.
Löydettiin tavoittelemamme iso parkkipaikka kivenheiton päästä Kotorin vanhasta kaupungista. Kivenheitto on 500 metriä. 20€ 24h eli yöpyäkin saa. Ei mitään palveluja, mutta meillähän on kaikki täällä autossa baarimikosta aamupalatarjoilijaan. Kotorin lahtea sanotaan Montenegron helmeksi ja kyllä tänne Kotoriin on riittävä määrä helmenkalastajia tullutkin. Kotor on suosittu päiväretkikohde mm. Dubrovnikista ja risteilyaluksia vierailee satoja vuodessa. Nyt oli parkissa vain yksi. Siitä huolimatta muurien ympäröimä vanha kaupunki oli päivällä täynnä (!!) ihmisiä. Päätettiin että tutustutaan kaupunkiin vasta, kun suurin osa on häipynyt kuka minnekin. Hyvä päätös. Vettäkin satoi hetken, mutta selkenihän sääkin siitä.
Tullessa on kauhisteltu liikennettä, pientareiden puuttumista, kevyenliikenteen väylien puutteesta puhumattakaan. Ei todellakaan pyöräiltäisi täällä! Hullun hommaa! Mutta kuinkas sitten kävikään? Kaivettiin pyörät kyydistä ja sovittiin, että ajetaan 5 km, kun sen verran on erillistä rantakatua. Mutta ei maltettu lopettaa. Lopulta pyöräiltiin juurikin sitä vaarallista tietä Perastin kylän saakka. Ja kannatti. Kylä oli todella kaunis: vanhoja vaaleanruskeita hiekkakivitaloja kunnostettuina, ihana rantakatu, palmuja, hyväntuulisia ihmisiä, hääpari. Eli tehtiin lopulta kevyt 30 kilometrin iltalenkki. Farkut on jo haarasta puhki.
Hämärän tultua lähdettin uudelleen Kotorin muurien ympäröimään vanhaan kaupunkiin. Aivan upea iltavalaistuksessa! Vanhoja kivitaloja, kadut lastakiveä, pieniä putiikkeja (ei käyty yhdessäkään), ravintoloita, kauniita valoja ja koko komeuden yllä vanhat linnanrauniot. Seottiin taas ja otettiin kymmeniä kuvia. Huomenna aamulla uudestaan!
Nyt päivitetään blogia yhden baarin ilmaisessa wifissä eli notkutaan tässä kulmilla tilaamatta mitään, koska muistettiin salasana päivän piipahduksen perusteella. Olut maksoi 4,50!!! Ei mennä toista kertaa. Säästö se on pienikin säästö eli nukkumatit otetaan oman auton baarikaapista ja pidetään tässä muka hetki seinää pystyssä. Ihana Kotor <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti