Tartto, Viro 13-16.6.2016 Pelkkää syömistä!

Kun kerran keksin sopivan osoitteen tälle blogille Singaporen ja Balin blogia perustaessani, päätin laittaa jatkossa kaikki tulevat reissublogit tämän Loman tarpeessa-otsikon alle. Ainahan sitä sen verran loman tarpeessa on itse kukin. Keräilen tänne nyt paitsi matkablogeja, niin myös matkakertomuksia ja -suunnitelmia.

Tänä vuonna kesälomaa oli pari viikkoa kesäkuun alussa ja saman verran vasta syksyllä (siis mulla), joten johonkin oli pakko kesän alottajaisiksi reissuun päästä. Ainakin sen verran, ettei tarvitse edes miettiä pitäisikö kotona siivota. Päätettiin sitten lähteä Nupun kanssa perinteiselle äiti & lapsi-matkalle, tällä kertaa Tarttoon. Olen käynyt Tartossa Leigo järvemuusikan merkeissä kolme kertaa (huiput reissut & huippu seura!), mutta Nuppu ei ollut käynyt Tartossa vielä kertaakaan. Hyvät ruokapaikat ja shoppailu houkutteli Nuppua ja kun "Tallinnakin on niiiiiiin nähty". Ja taisi siinä www.viinarannasta.com kotimatkalla houkutella, kun ikääkin tuli tuo maagiset 18 täyteen helmikuussa ja juhannuksena on Nummirock.

Päätettiin mennä omalla autolla, että saa juhannusjuomat mahtumaan. Eckeröltä sai edullisen meno-paluun autolle (S-etutarjouksessa) ja asunto varattiin airbnb:n kautta. Lähtö maanantaina 13.6 aamulaivalla ja paluu torstaina 16.6 illalla. Päätettiin extempore mennä edellisenä iltana jo Helsinkiin, koska nuoren miehen vartalolle ei lomalla herätykset klo 4:30 oikein sovi. Helsingissä yöpymisellä sai nukkua sentään seitsemään! Etenkin kun hotelli oli melkein satamassa. Hotellina oli Nordic hotel, olin innoissani kun pääsin oikein "potilashotelliin" :) Oli invavessa, hoitajakutsu sängyn vieressä ja merinäkymät - mitä sitä muuta tarvitsee. Käytiin kävellen Taidehallissa Tom of Finland näyttelyssä, josta ostin innostusta kokkaustouhuihin eli uudet patalaput. Jos nyt alkais ruuanlaitto kiinnostaan.... Alotettiin reissun kulinaristinen osuus Kampin thai-ravintolassa ja jatkettiin kulttuurilla eli mentiin Orioniin katsoon Bergmannin Mansikkapaikka. Oltiin kyllä molemmat nähty se aiemminkin, mutta kun Nupun leffainnostus ei osoita laantumisen merkkejä, niin mikäpä siinä. Hyvähän se oli toisellakin kerralla. Outo kyllä.

Aamulla ajoin sitten elämäni ensimmäisen kerran itse laivan uumeniin ja helpostihan se meni. Mentiin vanhemmalla Pösöllä siltä varalta, että jotain urheiluvammoja tulisi. Auto oli just huollosta tullut ja uudet renkaat alla, sammutin lainassa Antilta ja huomioliivitkin takakontissa. Vähänkö siis oltiin tarkkoina. Laivamatka meni... no niin kun ne menee. 2,5 tuntia lukemista ja kahvin juontia. Tallinnasta mentiin opasteita, ei navigaattorin ohjeita, noudattaen Tarttoon. Siihenkin matkaan meni 2,5 tuntia. Vähän tietöitä matkalla hidasteena. Tartossa mentiin kerrasta perille ja vuokraemäntämme Liivi jo odotteli uudehkon kerrostalon edessä. Auto parkkiin, tavarat sisälle, pieni esittelykierros valoisassa asunnossa, avaimet käteen ja niin oli Tarton loma alkanut!  Asunto oli söpö - käy kurkkaamassa linkistä. Neljäs kerros, ei hissiä (sopi meille), parveke ilta-aurinkoon, nopea langaton netti. Makkarin annoin Nupulle ja itse majotuin yhdistetyn keittiö/oleskeluhuoneen sohvalle. Sohva käy logistisesti paremmin sille, joka herää ennen kuutta. Sitä paitsi futista pystyi katsomaan makuultaan iltasatuna. Täydellinen keittiövarustuskin olisi ollut. Mitään ei tarvittu, paitsi jääkaappia ja laseja. Kuka sitä nyt lomalla ruokaa laittaa, vaikka olis kuinka hienot patalaput. Hinta 50€ yö. Raatihuoneen torille 800 metriä, kauppakeskuksiin vielä vähemmän. Bueno!

Ja siitä se sitten lähti! Maanantain kello kahdesta keskiviikko iltayöhön me vaan syötiin, käveltiin, syötiin, käveltiin ja taas syötiin. Ja vähän juotiin ja shoppailtiin. Shoppailua harrasti enimmäkseen Nuppu, enimmäkseen äitin rahoilla. Parit farkut ja uudet Vansit. Ja mullahan oli jo ne patalaput! Ja löysin myös uudet bikinit ja yhden paidan sekä perinteiset apteekkituliaiset: Compeed rakkolaastaria ja aurinkovoidetta. Mukaan lähti myös käsintehtyjä konvehteja laatikollinen. Edelliset jäi vuosi sitten Järvemuusika konserttipaikalle penkin alle. Toivotaan että joku ne sieltä löysi.

Lounasta syötiin Spargel kohvikissa, Creppissä sekä Lounakeskuksen Apollo kahvilan ravintolassa. Eri sentään samana päivänä kaikissa. Spargel oli vanhassa talossa, pari sataa metriä "kämpiltä", kiva ilmapiiri, ujo ja ystävällinen tarjoilija. Ruuat saa kouluarvosanan 9, hinta-laatusuhde mainio, merenelävärisotto sekä alkuruoakana etanat ja bruscetat maistui. Creppiä oli kehuttu täytetyistä letuistaan ja pitihän meidän sellaset ottaa, suosittelen broileri-avocado täytettä. Just ja just jaksettiin, ei puhettakaan jälkiruuista. Kivat pöydät kävelykadulla, ystävällinen palvelu, halpa hinta. Kiitettävä tällekin. Apollo kirjakaupan ravintola oli yllätys. Upottavia nojatuoleja, ranskalaista kahvilatunnelmaa, mutta ajateltiin ettei ostoskeskuksessa nyt ehkä mitään kummoista ruokaa ole. Mutta väärässä oltiin, olihan siellä. Nuppu otti "slow cooked meat", joten vähän (?) kesti, mutta kannatti odottaa. Hintakin ihan OK.

Iltaisin syötiin Tripadvisorista bongatuissa ravintoloissa Umb Roht, Meat Market sekä Polpo. Umb Roht: tyylikäs, tunnelmallinen paikka, kiva sisäpiha jos sää suosii. Ruoka kokeilevaa tyyliä, ei ihan perusjuttuja. Itse leivottua, vielä kuumaa leipää tuotiin pussissa pöytään. Nupun tomaattikeitto oli hyvää, mutta hirveän suolaista. Valitsin listalta piglettiä, ajattelin että se on varmaan jotain lintua. HEH HEH! Äitin tönkköenglanti petti: sehän olikin Nasua!!! Eli pikkupossua. Mutta hyvää oli, vaikka näytti kyllä
ihan muulta. Ranteen paksuiselta mustalta makkaralta. Meat Marketia oli kovasti kehuttu, mutta me tykättiin siitä ehkä vähiten. Kiva ympäristö tosin sielläkin. Monessa paikassa, myös täällä, joko tuolit tai istuimena toimiva pehmustettu penkki oli niin matalalla pöytään nähden, että tällainen tappi ei meinannut nähdä mitä lautasella on! Ihme muoti. Alkuruokana aasialainen hotdog oli kyllä hyvän makuinen ja todella kaunis, mutta aivan liian iso! Samoin Nupun alkukeitto. Jos ne olisi pistellyt, niin ei pääruokaa olisi jaksanut kyllä ollenkaan. Pääruokana söin ribsit ja aika kuiva annos. Luulisi kun nimi on Meat market, niin liha olisi ihan parasta. Hinta ei vastannut täysin laatua.

Polpo olikin sitten reissun paras joten onneksi jätettiin se viimeiseen iltaan. Polpo on London hotellin ravintola ja vaikka yleensä karsastan hotellien ravintoloita, niin tätä piti kokeilla. On Viron 50 parhaan ravintolan joukossa. Itse hotellista on karmeat muistot yhdestä elokuisestä yöstä, jolloin lämmintä oli pitkälti yli 30, huone ilta-auringon puolella eikä ilmastointia. Pieni tuuletin oli, ei mitään apua. Suihkussa tuli käytyä muutama kerta yön aikana. Mutta se oli siis eri matka se... No hard feelings. Polpossa syötiin pitkän kaavan mukaan. Ensin tuli kokin tervehdys - ainoa sitä sorttia tällä reissulla. En tiedä mitä oli, mutta hyvää oli. Alkuruokana superkaunis kampasimpukka-annos, pääruuaksi viiriäistä ja jälkkäriksi raparperia. Viiriäinen oli todella hyvää, mutta vietävän vaikeaa syödä. Jotenkin kyllä tuntui surulliselta syödä sellainen pikkuinen, kokonainen lintu... Kolme ruokalajia molemmille, samoin kuohuviinit ja punaviinit, cappucinot (oliko se niin, että klo 12 jälkeen ei saa tilata kuin espressoa?) ja Nupulle vielä elämän ensimmäinen ravintola wiski, yhteensä 84€. Hinta-laatusuhde oli loistava!

Siinä ne ruuat. Muuten ei sitten muuta tehtykään kun käveltiin. Parhaana päivänä tuli puhelimen Argos-ohjelmaan yli 16 kilometriä. Siis mulla. Nuppu nukkui aamuisin yhteentoista ja ehdin tekeen ennen sitä jo vaikka mitä. Joka aamu kävin yksin kävelyllä ja aamukahvilla. Kahtena aamuna aurinkoisella Raatihuoneen torilla ja katselin kun paikalliset kiirehtivät töihin. Itsellä ei ollut kiire mihinkään. Ostin myös aamulla aina lisää parkkiaikaa lähikorttelin mittarista. Alunperin oli tieto, että talon edessä on ilmaista parkkitilaa, mutta kesäkuun alussa on pysäköiminen koko Tarton keskusta alueella tullut maksulliseksi. Parkkeeraus B-alueella maksoi 5€ päivä. Ekalla kerralla piti vähän automaatilla sählätä, kun ensimmäiseksi syötettiin rekisterinumero (kun ensin oli saatu laite puhumaan englantia). Ai siis mikä numero? Ei kai sitä kukaan ulkoa muista! Onneksi Nuppu muisti. Mitään lappua ei tarvinnut autoon viedä, vaan parkkipirkot syöttivät auton rekkarin kännykkäänsä ja hups vaan sieltä tuli tieto onko maksut maksettu. Ja olihan meillä. Näin parvekkeelta että pikavoittojakin annettiin useammankin auton tuulilasiin.

Ja käytiinhän me vähän kulttuuristakin nauttimassa eli siinä kallellaan olevassa talossa raatihuoneen torilla. Se oli taidemuseo. Aika vähän oli nähtävää, mutta muutama ihan ihan mielenkiintoinen teos. Yhdessä videoteoksessa nainen maalasi kasvojaan vihreällä maalilla minuuttitolkulla. Siihen olisin itsekkin pystynyt.

Asunnon lähellä oli kolme ostoskeskusta: Kaubamaja, Tasku ja joku uusi, jonka nimeä en muista.  Kyllä ostettavaa olisi riittänyt. Merkkituotteet eli esim. Leviksen
farkut ei olleet juuri Suomen hintoja halvempia. Paikallista väriäkästä kretonkia, rimpsuja ja kukkakuosia olisi kyllä saanut halpaan hintaan. Joku sitäkin vielä siellä käyttää, vaikka eurooppalaisen tyylikkäältä katukuva näytti. Palvelu oli ihan perusystävällistä lukuunottamatta yhtä Rimin kassaa. Ei ole neuvostomeninki onneksi vielä kokonaan kuollut. Ei tervehdystä, ei silmiin katsomista, ostokset välinpitämättämästi viskaten eteenpäin hihnalla, huokailua ja kyynärpäihin nojailua sillä aikaa kun asiakas etsii maksukorttia... Voi veljet meillä oli hauskaa! Sanoin tarkoituksella iloisesti "aitä" (= kiitos), kun se on ainoita viron kielisiä sanoja, joita osaan. Ei vastausta. Ai niin, osaanhan mä sanoa myös kopsuhaigus, joka on keuhkosairaus. Käyttökelpoista sanastoa sekin :)

Torstaina piti sitten suunnata kotiin päin. Otin taas ajovuoron ja kahden aikaan oltiin Tallinnassa. Yllättäen taas syömässä eli ravintola Noassa Piritassa. Kaunis ravintola meren rannalla, aivan upea sisustus. Just mun makuuni. Harmi että sade ei tehnyt sijainnille oikeutta. Ravintolaa oli paljon kehuttu, joten päätettiin lopettaa lomasyöminen tyylillä. Vähän ehkä petyttiin. Ruoka oli hyvää, mutta hintaa oli kyllä liikaa. Ainakin jos Tarttoon vertaa. Palvelu oli myös jotenkin välinpitämätöntä - eikö farkku-tpaita parivaljakko ollut ihan kohderyhmää? Ruuat tuli niin hitaasti, että pelästyttiin jo, että ehditäänkö sinne SuperAlkoon! No, onneksi ihan hyvin ehdittiin.

Ostettiin sitten pösön perä täyteen juhannusjuomia, ihan vaan omaan käyttöön tietenkin. Ja taisi sitä takapenkilläkin pari siiderilaatikkoa tulla. Ja jalkatilassa Ninalle proseccoa. Mutta hyvin päästiin laivaankin ajamaan, eikä yhtään ottanut pakoputki eikä pohja kiinni. Pari tuntia taas lukemista ja kahvin juontia ja satamassa 21:15. Kotona oltiin puolen yön jälkeen, kun ei maltettu lopettaa syömistä vieläkään, vaan poikettiin matkalla Hesessä. Huippu reissu. "Kyllä mä voin äiti sun kanssa uudelleenkin lähtee". "Niin mäkin sun kanssas Nuppu".