Nokia, Suomi: Huomenna tähän aikaan...

Jo tässä on aikaa mennytkin, kun edellisen kerran reissussa oltiin, joten ensi yönä on nokka taas kohti Helsinki-Vantaata. Kohteena ikuinen rakkaus - Kreikka. Ensimäisestä kerrasta taitaa olla aikaa n. 30 vuotta ja nähty on ainakin Kalymnos, Samos, Thassos, Kreeta, Skiathos ja mantereen Parga. Joku ehkä unohtuikin ja parissa näistä olen poikennut parikin kertaa. Nyt suuntaamme ensin Kreetalle ja siellä Haniaan, Retimnoniin ja Heraklioniin, siitä Santorinille Oiaan ja Firaan ja parin viikon turneen lopuksi yhdeksi yöksi Ateenaan. Saattaa olla, että ei ehditä silti moikkaamaan Särkänniemen delfiinejä. Otettiin tälläkin kertaa reissu PS-matkatoimistosta Nokian Sarpatista, kun hinta-laatusuhde tuntuu olevan kohdallaan ja matkat on aina räätälöity ihan "miun maun mukkaan".

Nyt on jo sellainen tunne, että tästä tulee huippureissu. Ja jos ei tule, niin seuraa ei voi ainakaan syyttää! Ensimmäisellä viikolla meitä on koossa parhaimmillaan 12 ja toisella viikolla 4. Ja mistä tällainen kansanvaellus johtuu? Oikeastaan se on siskoni Ninan syytä. Ninahan hoki jo vuosia, että "pidän sitten viiskymppiset Venetsiassa" ja vuosi sitten teki mitä lupasi. Meitä oli koolla 11 ja reissu oli ikimuistoinen. Ajattelin laittaa yhtä paremmaksi, joten viisikymppisiäni juhlii nyt 12! Tosin muutama viikko ennakkoon. Mutta oltiinhan me Petrin kanssa 10-vuotishäämatkallakin 4 kertaa ja 20v. häämatkalla on oltu jo kahdesti (vaikka vasta on oltu 19 vuotta naimisissa) eli tällainen tarkkuus kyllä riittää. Lisäksi ajateltiin varmistaa hyvä sää. 

Reissu ei kuitenkaan ole supersuosittu 3G-matka (opin termin Matkaopas-lehdestä), mutta sentään 2G. 2G siksi, että Nuppu ei pääse mukaan, kun yo-kirjoitukset painaa päälle. Tosin ihan kauheasti ei näy painavan, ainakin näin ulkopuolisin silmin... Mutta äiti ja isä lähtee, niitä ei enää onneksi koulut paina. Lisäksi lähtee Nina ja Antti, enoni Rami ja vaimonsa Anja, ystävämme Sirpa, Jukka, Annika ja Kimmo ja viimeiselle viikolle vielä Jaana ja Timppa. Tullaan osin ei reittejä, mutta Retimnonissa on treffit.

Ensi yönä 2.45 on lähtö täältä kotoa (lento 6:05). Justiinsa passeli lähtöaika. Onneksi Jukka ja Sirpa pelastaa ja pääsemme kyydissä lentoasemalle. Kiitos jo etukäteen. Illalla kun pitäisi vielä käydä muistelemassa vuotta 85 Tampereen Työväen teatterissa Ninan kanssa. Pakko ehkä jättää jatkot väliin ja pitää etkot. Vaatteet on jo kokolailla valmiiksi katsottu, Petrin partakone on latauksessa ja varpaankynnet lakattu. Siinä ne tärkeimmät. 

Pelkillä repuilla taas mennään. Tällä kertaa tavaraa saa olla enimmillään ruhtinaalliset 8kg. Siihen ei kyllä pystytä. Lennetään Kreetalle Norwegianilla, Ateenaan Ryanairilla ja kotiin Agean airlinesilla. Kreetalta Santorinille mennään Hellenic seawaysin lautalla. Voi kun ei nyt keikuttaisi... Suuri rakkauteni Raynair tarjosi muuten lennot Santorinilta Ateenaan alle 30€:lla. Bussi Tampereelta Helsinki-Vantaalle maksaisi 28,50€. "Revi siitä" kuten joskus 80-luvulla Ninan kanssa hoettiin.

Hotellit on Bookingista ja poikkeuksellisesti lähes ne samat mitkä alunperin varasin. Ehdin varaamaan ennen lomasesonkia ja nyt hinnat on kyllä aivan toista luokkaa. Santorinilla Oiassa meillä on 4 yötä asunto Airbnb:n kautta. En nyt enempää hekuta tässä, mutta näkymät terassilta pitäisivät olla henkeäsalpaavat. Joku Vasilis se vuokraaja taisi olla. Kuvassa näytti kivalta papalta. Lentokenttätaksejakin on osin varailtu, mutta paikallisbussia ja vuokra-autoakin varmaan testataan. Ehkä saamme taas tilavan Ford Ka:n kuten joskus Fuerteventuralla. Autoon piti mahduttaa 4 aikuista, 8 kk lapsi turvaistuimineen ja rattaat. Siis piti. Mun pösöni (208) on tilava perheauto, vaikka moni muuta väittää, mutta Ford Ka ei ole - todellakaan.

Petrikin on saanut kättään sen verran kuntoon, että aikoo kokeilla taas sukeltamista. Ajatuksena on vaeltaa myös Samarian rotko. Osa porukasta on treenannut ihan tätä varten (en nyt mainitse nimiä), osa on kovassa kunnossa muuten vaan ja osalla on jäänyt treenaaminen enemmän tuolle mentaalipuolelle. Mutta perillä sitten päätetään millaisella kokoonpanolla rotko valloitetaan. Minä ainakin menen! Kuulun tuohon viimeiseen ryhmään treenin puolesta. Mutta "lahjattomat harjoittelee" kuten Ramikin totesi (on itse poikkeus tuosta säännöstä) ja "sitkeys palkitaan" ja "ei matka tapa vaan vauhti" ja mitä niitä onkaan. Muuten on tarkoitus vaan olla. Ja syödä.

Vaikka kuinka lupasin, niin ihan pikkuisen piti kuitenkin lopuksi hehkuttaa. Eli ei me Nuppu ihan aina niissä äitin läävähotelleissa olla. Tänne - onnellisena siitä, että saan tämänkin kokea.