tiistai 13. syyskuuta 2016

Retimnon, Keeta: Koko porukka koossa

Tiistaina oli edessä taas uusi, ihana, lämmin ja aurinkoinen aamu. Aamusta lämmintä jo pitkälti yli 20. Puhelimesta piti ihan tarkistaa mikä päivä on. Lomamoodissa siis.
Aamupäivä kulutettiin vanhassa kaupungissa Sirpan ja Jukan kanssa. Kävellen mentiin mennen tullen. Google mapsin mukaan 3,5 km suuntaansa. Käytiin katsastamassa Fortezza linnoitus. Venetsialaiset oli rakentanneet sen 1500-luvulla (katsoin juuri googlesta). Olihan sieltä kauniin näkymät, mutta kun ei ole historia ihmisiä, niin ei vaan ole. Muutama hyvä kuva tuli räpsittyä. Ja hikoiltua.
Vanha satama on täällä todella romanttisen kaunis ja vieri vieressä toistaan viehättävämpiä ravintoloita. Ja hinnatkin sitä luokkaa. Muuten oltaisiin ehkä istuttukin juomaan jotain, mutta puolta päivää lähestyttäessä sisäänheittäjät olivat jo niin innokkaita, että ärsytti. "Terve terve" ja kaikki muut kliseet. Ei sentään "Kekkonen caput - Koivistooo!" kuten Riminillä kohta 30 vuotta sitten. Pakko oli jättää väliin. Sataman viehättävyyttä laskee se, että se on jo niin täynnä ravintolapöytiä, että kävelijöille jää vain metrin levyinen kaistale pöytien ja ravintoloiden keittiöiden väliin. Ja siitä metristä puolet vie sisäänheittäjät.
Ostettavaakin olisi ollut yllin kyllin, kauppoja vierivieressä. Varmaan ihan laatutavaraakin. Fallossymbolit tuntuvat olevan erityisessä huudossa. Etenkin avaimenperinä. Työavaimiin??? Ehkä ei kuitenkaan. Matkalla hotellille tingattiin Samarian retkeä perjantaille. Halvin tarjous on nyt 21€, kallein hinta Finmatkojen lähes 50€. Halvimman teki varmaan Hugo Boss, koska tyttö sanoi että "I have to call my boss". Tinkasin siis ryhmäalennusta. 
Iltapäivällä pidettiin lomansuunnittelupalaveri. Tällaisella porukalla kun liikkuu, niin ei aivan extempore meiningilä voi aina mennä. Päätettiin vuokrata huomiselle autot ja perjantaille Samaria. Se halvin. Kun suunnitelmat oli selvillä, niin mentiin meren viilentymään. Tai Petri meni. Rannalla oli niin hurjat aallot, että en hyvästä yrityksestä huolimatta päässyt alkua pidemmälle. Lämpötilan puolesta olisi voinut uidakin eli mun tapauksessa se tarkottaa, että vesi vähintään 27.
Annika ja Kimmokin olivat matkustaneet bussilla Haniasta Retimnoniin, joten ensimmäistä kertaa oltiin koolla koko 12 hengen porukka. Mentiin syömään rannan poikkikadun mukavan näköiseen tavernaan, ihan tuurilla (en konsultoinut edes Tripadvisoria), ilman varausta. Nopeasti järjestyi 12 hengen pöytä ja taidettiin sekoittaa samalla koko paikan systeemit. Hetken päästä kaikki odottivat. Siis sekä kaikki muut asiakkaat että myös me. Pääruuan tulo taisi kestää lähes pari tuntia, mutta nytkin hyvää kannatti odottaa. Otin giuvetsin (vai miten se nyt kirjoitetaan). Siis tomaattiliemessä haudutettua lihapataa, jossa on makaroneja, jotka näyttävät isoilta riisinjyviltä. Muittenkin ruuat oli hyviä. Special lamb oli erityisen tykätty. Täällä lammaskaan ei maistu villalle. Ja pakollinen alkoholipäivitys: talon punaviini oli erinomaista, litralla hintaa huimat 8€.

Ja taas tuli "on the house" vesimelonia, rypäleitä ja rakia. Ruuan päälle sen vielä ymmärtää, mutta jos ottaa baarissa ouzon ja laskun jälkeen saa vielä rakia, niin siinä on jo vieraanvaraisuutta yllin kyllin. Mutta kyllä tämä kestetään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti