Ennen puolta päivää pakattiin Huyndai täyteen (siis TÄYTEEN) ja pikkuteitä kohti Iraklionia. Huyndain tavaratilaan mahtui tasan neljä reppua. Tie meni laaksoissa, vuorilla, kylien läpi. Petri käänsi rattia kuin rallikuski konsanaan ja maisemat vaihtuivat. Muutama spontaani IIIIIK!!! takapenkiltä, kun mutkan takaa syöksyi kuorma-auto vastaan keskellä tietä. Vähän ja uhkailtiin jalkapatikallakin, jos ei äänitehosteteet lopu. Sain kuitenkin jatkaa.
Tienvarsiopasteet oli vähän sinnepäin, joten ihme kyllä tehtiin vain yksi ohari. Eikä sekään oikeastaan ohari ollut, koska saatiin jaloitella, nähtii upea kirkko ja ostettiin lisää rakkolaastaria. Jaana piti meidät reitillä just sillä kartalla, mistä ei mittakaavansa vuoksi ollut mitään hyötyä. Hyvä Jaana!
Iraklion nähtiin jo vuoristotieltä ja isoltahan se näytti. Asukkaita kaupungissa 140000 (Wikipedian mukaan). Kännykän kartan avulla hotellille lähes suoraan. Yksi ohari täälläkin, mutta sillä pistolla poikettiin tankkaamaan. Täällä ei muuten itsepalvelua tunneta vielä bensa-asemilla, vaan nainen kysyi paljonko laitetaan ja pistooli tankkiin. Rahastus samalla vyölaukkuun ja reittiohjeet kaupan päällr. Jep!
Hotelli Athinaikonissa oltiin kahden maissa. Ihan perushotelli. Siis meille eli kahta tähteä taitaa olla. Hyvä sijainti lähellä satamaa tiistaita ajatellen, siistit huoneet, ilmainen wifi joka toimii huonosti, siisti, pieni parveke ja onneton suihkuverho ja kaadot vessan lattiassa.
Palautettiin auto linja-autoasemalle. Takaluukku auki, ovet lukkoon kuskin ovesta, avainet takakonttiin ja takakontti kiinni. On se kätevää. Sieltä sitten joku Jorgos hakee sen vara-avaimilla. Käveltiin vanhaan kaupunkiin ja syömään. Kuskille kiitokseksi vehnäolut. Vanhassa kaupungissa oli kiva kävelykeskusta, mutta kauppaa ja kuhinaa jo melkein liikaa. Löyti H&M, Zara, Starbucks ym. Ei käyty.
Illalla käytiin venetsialaisessa satamassa. Aallonmurtajan päässä oli linnake, ei muuta, mutta näkymät sataman kalastusveneisiin ja hieman rähjäiseen keskustaan huikeat. Istuttiin rantaravintolaan ottaan yhdet ja ihailtiin sekä tarjoilijaa (Jaana ja minä) että ihmeteltiin paikallista liikennettä. Täällä on esim. taksin parkkiruutu liikenneympyrässä. Ei siis siinä keskellä vaan ajokaistalle maalattuna. Ja autot parkkeerataan sikin sokin, jopa poikittain. Hylättyjä, pölyisiä autoja on kadunvarret täynnä.
Päivällinen syötiin Peskesi tavernassa. Olin varannut oikein pöydänkin ja nyt se kannatti - emme olisi muuten mahtuneet. Aivan idyllinen paikka: leipä tuotiin puulaatikossa, pienet käsienpesupyyhkeet kasteltiin yrttiveteen. Ja se ruoka! Otin kania (ajattelen sitä nyt vain lihana, en pupuna) ja se oli mielettömän hyvää. Samoin muiden lammasannokset. Jälkiruuat taas "on the house" ja runsaat ja maistuvat. Tietysti myös raki, tällä kertaa "raki with rose". Maistui hajuvedelle.
Hotellille kävellessä ihmeteltiin keskustan hulinaa. Kaikki baarit täynnä paikallisia ihmisiä, suurin osa nuoria mutta kaikenikäisiä mahtui joukkoon ja kyseessä oli kuitenkin maanantai ilta. Ihmeellistä. Ja sitten taas vatsan viereen kölliin, aamulla kohti Santorinia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti