Oia, Santorini: Sanat eivät riitä kertomaan...

Tiistai aamuna satoi! Ensimmäisen kerran tällä reissulla. Istuin jo ennen kuutta parvekkeella ja silloin taivas aukeni. Pientä pisaraa oli ilmassa vielä, kun käveltiin vajaa kilometri satamaan etsimään oikeaa Santorinille lähtevää laivaa. Kysymällä selviää - Hellenic Seawaysin High speed 7 oli ihan vieressä. 

Ja mikä laiva! Uuden oloinen kantosiipialus, istumapaikkoja 1156, autot päälle, tekonahkapenkit (etureuna painoi pirusti reisiin), kolme kahviota, viiniä ja olutta tarjolla (ei ostettu) ja ilmainen wifi (tökkivä). Muistutti Ruotsinlaivan ja lentokoneen yhdistelmää. Vain päivätanssit puuttui. Viilennys oli säädetty asentoon"Suomi marraskuussa". Harmi kun villatakki jäi matkatavarasäilytykseen.

Vajaan parin tunnin päästä oltiin Santorinilla ja satamassa oli melkoinen hässäkkä. Puolet porukasta oli ulkona laivasta ennen kuin se oli edes laiturissa. Myös me. Taksi odotti kuten luvattu, nimikylttikin meni melkein oikein ja (STEVNIK) reilun puolen tunnin kiemurtelun jälkeen oltiin Oiassa. Aurinkokin näyttäytyi kuten Jaana ja Foreca lupasi. Bussikuski väitti ettei aurinko paista, mutta mitäs ne säästä  tietää. "Up to the hill, right and left" ja niin me oltiin Lotza ravitolassa tsekkaanassa  itseämme sisään Vasilin Aihbnb asuntoihin. Tietä tuli näyttämään mummo (Vasilin vaimo), joka kysyi "where is your luggage?" Ja tuli ikionnelliseksi, kun meillä oli vaan reput.

Ja mitkä kämpät! Nyt loppui ylisanat. Aivan kuuminmassa Oian vanhassa keskustassa avaat oven ja olet toisessa maailmassa. Kymmenkunta jyrkkää rappua alas ja siinä on meidän terassi. Esteettömät näkymät merelle. Oma rauha. 

Meillä on vähän isompi kaksio ja Jaanalla ja Timpalla pieni yksiö ikivanhassa luolatalossa, jossa on metrin paksuiset seinät. Söpösti sisustettuja molemmat asunnot. Jääkaapissa valmiina marmeladia, voita, hunajaa, vettä, tuoremehua. Aamulla tuodaan tuore leipä terassille yhdeksän jälkeen. Musta kissakin kaupan päälle. Ja nopea wifi!! Ei pysty uskomaan tätä.

Pariinkin otteeseen käveltiin ristiin rastiin Oian kylää. Turisteja kapeilla pääväylillä jo ihan liikaa, kun oltiin yhtaikaa me "yöturistit" sekä päiväretkeläiset ja risteilymatkustajat. Mitähän tämä on elikuussa? Kaikkia kansalaisuuksia, myös itäinen osa edustettuna. Kun päiväturistit lähtivät, tilalle tuli auringonlaskuturistit. Oiassa kun sanotaan olevan maailman kaunein auringonlasku. Pitihän se katsoa! Aurinko laski 19:20 kuten taksikuski tiesi (vaikka ei säistä mitään tuetänytkään). Ihan samalta auringolta se näytti, mutta kyllä siinä jotain on, koska meitä oli satoja sitä ihailemassa.

Hääpareja nähtiin päiväkävelyllä useampia. Valokuvaajat häärivät ympärillä, meikit, kampaukset ja puvut morsiammilla viimeisen päälle (samoin huulien botoxit ja rintojen silikonit). Yksi yhdisti kaikkia näkemiämme hääpareja: kukaan ei näyttänyt onnelliselta. En siis suosittele häitä täällä, näkyy tulevan stressi. Muuta lomaa kyllä suosittelen.

Huomenna on tarkoitus patikoida Firaan, saaren pääkapunkiin. Kun tätä patikointikokemusta on nyt kertynyt... Matkaa reilut 10 km. Etsittiin jo ennakolta reitin pää, ettei tarvitse keskiviikkona harhailla. Matkalla räpsin satojavalokuvia. Oia on harrastajavalokuvaajan paratiisi. On se onni, että on digikamera keksitty. Filmiä saisi muuten olla aina ostamassa.

Syömässä käytiin vähän syrjemmässä turistivirrasta, niin saatiin hintaakin alas. Täällä pieni olut saattaa maksaa 6€, syrjemmällä iso 4€. Muutenkin hintataso  lähellä Suomea "kiihkeimmällä" alueella. Mutta me jaksetaan kyllä pomppia näitä portaita vähän kauemmaksikin. Tarkoittaa 500 metriä. Ja loppuun vielä yksi kuva omalta terassilta. Pakko hehkuttaa.