Retimnon, Kreeta: Huh hellettä!

Sunnuntai aamuna kyydittiin söpöllä Huyndaillamme Sirpa ja Jukka Hanian lentoasemalle ja jätettiin haikeat jäähyväiset. Koska Jaanan ja Timpan koneen laskeutumiseen oli aikaa reilu tunti, niin lähdettiin randomina pientä kylätietä kohti rantaa. Ilman navigaatoria, oppaana autovuokraamon kartta (=ei mitään apua) ja kännykän CityMaps2go (tyhjää parempi). Mutta jos lomalla eksyy, ei se niin vaarallista ole. Ja onneksi tämä on saari. Ei pääse turhan kauaksi.Ja mikä ranta me löydettinkään!

Kylän nimi oli Marathi. Suojaisa ranta, aurinkotuoleja, muutama taverna ja loma-asuntoja. Jättihotellit puuttui kokonaan. Hiekka oli hienonhienoa, toisin kuin esim. täällä Retimnonissa. Istuttiin rantakahvilaan taas sillä ehdolla, että wifi toimii. Ja toimihan se. Siis mulla, kun ehdin kirjautua ennen Petriä. Petri oli jo verkolle liikaa. Päivitin edellispäivän blogin ja joi cappucinon. Niin lomalla.

Jaana ja Timppa haettiin sitten kymmenen aikaan. Niilläkin vaan reput ja rento matkamieli. Ihana nähdä! Petri kepitti Huyndaita sen minkä se lähti (ja voin kertoa, että se ei ole kovin paljon) kohti Aristea hotellia. Hotellilla ryhmä B luovutti juuri huoneitaan ja meidän huoneesta tuli hetkeksi "luggage room", kun kuuden ihmisen tavarat pääsi säilytykseen. Huippuorganisointia.

Loppupäivä kului ensin altaalla ja sitten vanhassa kaupungissa Jaanan ja Timpan kanssa. Hellettä oli enemmään kuin yhtenäkään päivänä, 32 astetta. Melkein jo liikaa reilun 3 km:n kävelyyn iltapäivällä rantakadulla auringon paistaessa niin korkealta, että varjoa sai hakea. Mutta siis vain melkein. En valita. Venetsialaisessa satamassa nautittu nestemäinen virvoke maisemineen korvasi kyllä kaiken. Takaisin tullessa oli jo vähän viileämpikin, ehkä 30.

Kittasin vettä oikein urakalla, koska nilkat oli turvoksissa tänään kuin pullat. Pohkeissakin vielä Samarian jäljiltä kankeitta. Liian vähän tulee näköjään juotua, vaikka sitä kuinka itseään muistuttaisi. Pitäisi olla Nuppu mukana. Sehän sanoo aina reisussa 200 metrin kävelyn jälkeen, että onko sulla äiti vettä. Nuppu oli muuten ensimmäisen kerran lukenut blogiakin tällä reissulla (käskystäni) ja huolestui heti mummista. Mummi on siis kunnossa ja haava paranemassa hyvää vauhtia.

Illalla ryhmä B oli suunnannut jo kotimatkalle, joten yritettiin nelisin 1+1 tavernaan. Oli kyllä päätetty jo boikotoida sitä, kun ei koskaan aiemmin kelvattu asiakkaiksi syystä tai toisesta. Milloin oli liian suuri ryhmä, milloin tultiin liian aikaisin, milloin liian myöhään, milloin ei olti varattu (vaikka eivät suostuneet ottamaan varausta) ym. ym. Mutta nyt päästiin! Tarjoilijaukko paikkasi varmaan huonoa omatuntoaan ja antoi meille parhaan pöydän. Tai sitten pelkäsi, että haukun sen puljun Tripadvisorissa. Ruoka oli hyvää ja riittävästi. Tai itseasiassa ihan liikaa. Helle verottaa ruokahalujakin. Omassa tapauksessani se on vaan onneksi, ettei tarvi toista penkkiä hankkia paluulennolle.

Kierittiin sitten hotellille ja ajoissa nukkumaan. Edessä siirtyminen Iraklioniin maanantaina ja tiistaina: Santorini - here we come! Matkan osa B on päässyt hyvään alkuun.