Retimnon, Kreeta: Haikeutta ilmassa....

Lauantaina jännitettiin, että käykö kuten Ingrid lupasi "it will be amazing experience when you woke up and try to go to breakfast". No, pohkeet vähän jumissa mutta ei paha ollenkaan. Ehkä mieluummin kuitenkin menee rappusia ylös kuin alas... Aamupalalla oltiin jo ennen yhdeksää. Muutkin "samarialaiset" pääsivät pystyyn hyvissä voimissa. Jos kohta vähän kankeina.

Suihkutin Samarian pölyt pois vaellussandaaleista ja suunnattiin kävellen kohti vanhaa kaupunkia. "Sillä se lähtee, millä se on tullu" eli pohjekipu kävelemällä. Yrityksen puutteesta ei voi meitä syyttää. Koska hotelli Aristean nettiyhteys on ihan SYVÄLTÄ, niin valittiin venetsialaisesta satamasta paikka, jossa oli supernopea netti, mukavat sohvat sekä vedenvieruspöytä vapaana. Vaikka valintakriteerit oli tiukat, niin paikka löytyi. Päivitin blogia ja Petri hoiti työasioita. Näytimme siis tyypillisiltä turisteilta: molemmat räplää puhelintaan eikä mitään puhuttavaa toisilleen :)  Saatiin onneksi kohta Sirpa ja Jukka seuraksemme. Otettiin yhdet viimeisen yhteisen lomapäivän kunniaksi, vaikka kello ei ihan kahtatoista ollutkaan.

Pikkuhiljaa patikoitiin kohti hotellia ja matkalla poikettiin lounaalle. Sama kiva paikka kun torstaina, mutta harmittavasti vehnäoluen kaatamistaidon omaavalla kreikkalaisella jumalalla oli nyt vapaapäivä. No, aina ei voi voittaa. Ruoka ja seura oli onneksi ensiluokkaista.

Iltapäivään mahtui pikainen uiminen meressä sekä äitin tarjoamat Juhlamokat (vai oliko jo Presidenttiä?). Kaffen jälkeen lääkärillä vahvistettu kotisairaanhoitotiimi teki vielä haavahoidon Ritvalle. Haava näyttää paranevan ongemitta, mutta näyttö heti maanantaina Suomessa. Sen verran iso juttu kyseessä. Putkihuivi on tosi "style" ja pitää haavasidoksiakin hyvin paikallaan. 

Illalla oli ilmassa jo haikeutta. Viimeinen ilta yhdessä. Iltaan mahtui paljon hyvää ruokaa, juomaa, hauskoja juttuja ja kiitollisuutta siitä, että saatiin tämä yhdessä kokea. Onnittelulaulunkin sain. Akropolis ravintola ymmärsi illan tärkeyden ja toi "on the house" pullon punaista ja saman verran valkoista. Siis sen jälkeen, kun oltiin sanottu "nyt ei uppoa enää mikään". Mutta vielä vähän upposi. Lopuksi tuuli vielä jugurttia ja hunajaa sekä "evääksi" pullo punkkua. 

Sunnuntai aamuna kyyditään Sirpa ja Jukka lentoasemalle pienenpienellä vuokra- Huyndaillamme ja tuodaan Jaana ja Timppa tullessamme. Illalla Ninan kipparoima ryhmä B lähtee kohti Suomea. Reissun osa A kohta takana, osa B vasta alkamassa. Vielä on kesää jäljellä!