Näihin kuviin, näihin tunnelmiin....

Perinteinen "mitä jäi käteen" päivitys. Arkea eletty nyt neljättä päivää. Yllättävän hyvin päästiin aikaerosta yli. Jo ensimmäisenä iltana jaksettiin valvoa lähemmäs puolta yötä. Nukkumaan mennessä kello Singaporessa oli jo aamu 5. Ja siitä sitten heti Suomen aikaan. Meille on aina ollut helppoa aikaeron puolesta matkustaa Aasiaan. Kello kääntyy mennen tullen yleensä ongelmitta.

Nuppu oli täällä hienosti selvinnyt. Oli tarvittaessa hyödyntänyt Ninan ja mummin ruokapalvelua. Kiitos ruokkijoille! Koti oli varmaan siistumpi kuin lähtiessä. Epäilin kyllä, että mummilla oli osuutta asiaan "Ehkä se oli vähän hengessä mukana". Olen varma, että paljon enemmän kuin hengessä. Posteja, firman laskutuksia, sähköposteja ym. selvitellessä kului tunti jos toinenkin, mutta hyvin täällä päässä kaikki olivat hommansa hoitaneet. Mitä en kyllä epäillytkään. Kiitos kaikille, että päästiin taas reissuun.

Mitä sitten reissusta päällimmäisenä jäi mieleen? Päällimmäisenä se, että ihanan rentouttava reissu, jolla nähtiin todella paljon. Mitään isoja ongelmia ei ollut. Jotain pientä säätämistä, mutta yllättävän vähän sitäkin. Vaikka vähän alkureissusta sairastettiin, niin se ei häirinnyt oikeastaan muuta kuin Parkroyal on Pickeringin club-etujen hyödyntämistä. Jäi Petrin osalta herkut väliin ja molemmilta Singapore sligit yhteen. Kyllä pari GT:tä olisi täytynyt vielä siihen rahaan ottaa. Itseäni on kohta pari viikkoa vaivannut karmea yskä. Ei voinut blogiin päivittää, ettei äiti suotta huolestu. Epäilen snorklailleeni niin innokkaasti, että meni muutama litra merivettä snorkkelin kautta kehkoihin. Mutta kyllä se tästä ajan kanssa lähtee.

Ai niin, kaaduttiinhan me sillä mopollakin. Onneksi ei haitannut reissua sekään. Ensimmäisenä huolestuttiin, että pääseekö Petri sukeltamaan, kun melkoinen pala ihoa oli polvesta pois. Kyllä osa vamman nähneistä oli sitä mieltä, että polvea ei missään nimessä saisi kastella ja pitäisi mennä lääkäriin näyttämään. Mutta ei sairaanhoitajan puoliso (eikä lapset) koskaan pääse lääkäriin mistää pikkuvaivoista. Jos isommistakaan. "Ilmahoitoa vaan" eli sortsin punttia ylemmäksi sekä suolavedessä liotusta sopivassa suhteessa. Aikamoinen keltainen kate haavaan tuli, mutta niinhän se vaan parani, vaikka koko reissun aikaa vei.

Hotellia vaihdettiin reissun aikana 11 kertaa. 10 eri hotellia, koska ensimmäinen ja viimeinen yö vietettiin samassa eli Village hotel Bugisissa. Pisin aika paikallaan oli 5 yötä Amedissa. Yhtään ei ollut liikaa muuttoja, vaikka määrä varmaan monia kauhistuttaa. Pikemminkin Amedista lähtiessä molemmat oli sitä mieltä, että kiva kun päästään taas eteenpäin. Muuttoa helpotti, kun tavaraa oli niin vähän, eikä me purettu tavaroita kertaakaan kokonaan. Kyllä jatkossakin varmasti suurin osa reissuista tehdään ihan käsimatkatavaroilla, kun se on niin näppärää.

Tavaraa ja vaatetta oli sopivasti. Reput painoi kotiin tullessa molemmilla alle 7 kg, kun jotain rasvoja ym. oli jätetty matkan varrelle. Ainoa mitä kaivattiin oli uima-lasit Petrille. Ja kotiin unohtunut vyö. Uusi ostettiin Singaporesta, mutta se unhtui jo Amediin vaatekaapin päälle. Myös yhdet uimasortsit olisi ollut hyvä Petrillä olla "speedojen" sijaan ja jättää yhdet tavalliset sortsit kotiin. Uimasortseja olen jo viimeiset 10 vuotta ostattanut (löytyy siis useammat kotoa), mutta ei ole tähän asti löytynyt intoa käyttää. Sukellusreissuilla ja rantaan kävellessä olisi ollut hyvät. Nämä korjattu pakkauslistaan.

Liikaa oli partakoneen laturi ja kameran suojakuori.  Ei siitä kukaan jaksa oikeasti kameraa kaivaa. Ilman erillisiä näppiksiä olisi myös pärjätty. Kirjoittelin niillä kyllä muutaman kerran blogipäivityksiä ja sähköposteja ja ihan hyviksi osoittautuivat. Päivitin kuitenkin blogia usein jo pitkin päivää ja illalla vain lisäsin kuvat ja tarkistin, joten silloin ei enää viitsinyt kaivaa näppiksiä repusta. Läppäriä tai tablettia ei kaivattu, puhelimilla pärjättiin hyvin. Vaatteita pesetettiin kahteen kertaaan isompi määrä ja itse pesin alusvaatteita ja pari nopeasti kuivuvaa paitaa. Samoja vaatteita pidettiin kyllä useampaan kertaan, miksikä ne nyt muutaman tunnin käytöstä tulee? Etenkin illat kuljin p

aljon samassa Istanbulista ostetussa mekossa. Olen siis todistetusti ainakin kerran reissussa shoppaillut. Jos ei voi käytettyä vaatetta päälleen laittaa vaan haluaa aina "pesupuhtaan", niin sitten tällainen reissaminen ei kyllä sovi.

Majoitukset olin valinnut niin, että mitään yllätyksiä ei tullut. Tai jos tuli, niin pikemminkin positiivisia. Etenkin Lemonganin haukkujakin saanut Bungalow no7 ja Ubudin villa oli jotain vielä parempaa kuin kuvauksissa ja arvosteluissa. Petri tosin oli järkyttynyt Marina Bay Sandsin jälkeen YMCA:n äärimmäisen pelkistetystä ja pienestä huoneesta. Vieläkin pitää sitä ihan läävänä. Itse olen sitä mieltä, että se oli superhyvä: loistava sijainti, siisti, paras uima-allas ja halpa. Minä suosittelen, Petri ei. Majoitukset maksoi Balilla 22-30€ / yö, paitsi Ubudin villa 60€. Kaikkiin kuului aamupala, ilmastointi (joka oli siis asennettu myös Amediin) ja Amedin Geria Giri Shantia lukuunottamatta myös uima-allas. Singaporessa halvin oli YMCA 75€ ja kallein Marina Bay Sands 300€/yö. Once in a lifetime, kannatti ehdottomasti kokea!

Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää. Amedissa, Ubudissa ja Singaporessa Lagnaa Barefood diningissa ihan superhyvää. Kokeiltiin rohkeasti kaikkea mahdollista niin kuin yleensäkin. Maisteltiin myös paikallinen pizza ja hampurilainen. Kerran käytiin KFC:ssä, mäkissä ei kertaakaan. Petrin mielestä parasta oli ravut Amedissa, minulle intialainen Singaporessa. Jälkiruuista ne vihreät lätyt jäätelön kera Lembonganilla. Balilla söi hyvin 10€ molemmin puolin, siis ruuat ja Bintang oluet kahdelle. Singaporessa oli kalliimpaa etenkin ravintoloissa. Esim. intialaisessa naanleipä, mango- ja banaanilassi, olut ja kaksi pääruokaa veroineen ja tarjoilupalkkioineen muistaakseni lähes 50€. Ruokatoreilla söi huomattavasti halvemmalla. Lau Pa Satissa intialainen ruoka maksoi n. 4€ ja olut 3€. Ruokatoreja voi kyllä suositella.

Äitin tönkköenglannilla pärjäsi hyvin. Singaporessa suoraan sanoen loistavasti. Balilla sitten välillä huidottiin ja viitottiin, jos ei täysin heti ymmärretty. Ihmiset oli ystävällisiä ja aina sai apua, jos vaan pyysi. Vuosien varrella olen oppinut apua myös herkemmin pyytämään. Turha sitä on päätään puhki miettiä mihin suuntaan pitää lähteä, kun kysymällä useimmiten selviää.

Yksi tämän reissun kohteen valintakriteereistä oli se, että Petrin pitää päästä neljän vuoden tauon jälkeen sukeltamaan. Lembongan osoittautui todella upeaksi sukelluskohteeksi. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut ensin olla Amedissa, jossa ei ollut ihan niin paljon nähtävää, ja jättää Lembongan sokeriksi pohjalle. Firmat oli valittu tripadvisorin arvoiden pohjalta ja hyviä oli molemmat, World Diving Lembongan vielä piirun verran parempi. Omia välineitä ei voi tällaisella reissulla mukanaan raahata sukelluskelloa lukuunottamatta, mutta ei se paljon haitannut. Hinnoittelukin on sellaista, ettei omista välineistä olisi juuri edes alennusta saanut. Sukelluskipinä taas syttyi. Mutta onneksi vaan yhdellä tässä perheessä. Sen sijaan snorklauskipinä on liekeissä molemmilla. Amedia ja etenkin Tulambenin kylää voi suositella kaikille, jotka haluaa nähdä koralleja ja kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja helposti. Snorkkeli ja maski irtosi vuokralle viimeisenä päivänä 1€:lla.

Sää oli tällä reissulla... kuuma! Melkein tekisi mieli sanoa, että liian kuuma. En nyt sano kuitenkaan. Päivälämpötila oli koko ajan n. 33-34, yölläkään tuskin juuri alle 30. Lisäksi oli valtava kosteus. Sadetta saatiin kerran päivällä puoli tuntia ja pariin kertaan pari minuuttia, muutaman kerran yöllä. Kuumuuden ja kosteuden ongelma on se, että kun nenänsä laittaa ulos, niin hiki jo valuu. Me kun ollaan reissuilla kovia kävelemään, niin ihan niin paljoa ei kävelty kuin yleensä. Paljon kuitenkin. Piti vaan käyttää mielikuvitusta ja keksiä väliin jäähdyttelypaikkoja. Pankkiautomaatit ja ostoskeskukset oli parhaita tähän tarkoitukseen. Samoin Singaporessa metro, joka osoittautui muutenkin ihan loistokapistukseksi. Juoda piti paljon. Meillä kyllä vettä kului pullo kaupalla. Singaporessa hanavesi on juotavaa ja Balilla hampaat kyllä pestiin hanavedellä.

Jäikö sitten sellaista tunnetta, että uudelleen pitää päästä? Periaatteessa, kun maailmassa on niin paljon nähtävää, niin me mennään vaan kerran aina yhteen paikaan. Paitsi Intiaan. Sinne voi mennä aina. Singaporessa voisi hyvin poiketa jonkun reissun yhteydessä uudelleen muutamaksi päiväksi. Sterssitön kohde suurkaupungiksi: paljon nähtävää, helppo kulkea metrolla, englannilla pärjää. Lemboganille kyllä voisi mennä vielä joskus, niin Petri pääsisi sukeltamaan. Voisi katsastaa vaikka samalla reissulla Gili-saaret, jotka jäi nyt väliin. Indonesiassa on varmasti paljon vielä nähtävää, mutta Balin saarelle tuskin sen enempää mennään.

Tällaisia "PS-matkatoimiston" juuri meille räätälöityjä matkoja tehdään varmasti myös jatkossa. Vaikka reissun suunnitteluun menee aikaa, niin se on myös äärimmäisen hauskaa ja iso osa matkaa. Ja saapa sitten oman näköisen reissun. Myös kiertomatkat sopii meille ja se, että maisemat ja hotellit vaihtuvat. Pakkauslista on jo koneella, joten joka kerta on vaan helpompaa. Uusia reissuja on jo suunnitteilla!