Itse laivamatka Sanuriin meni tyynessä säässä ja meitä oli vastassa seuraavan majoituksemme järjestämä taksi. Tai oli ja oli... Ei näkynyt missään taksia, vaikka "he has coloured paper with your name on it, you can't miss him". No eipä! Ei missattu, kun ei taksia ollutkaan. Olleksi olin tallentanut majapaikan numeron ja soitin kysyäksini taksin perään. He lupasivat soittaa takaisin ja hetken päästä tuli tieto, että 20 minuuttia, niin taksi on paikalla. Se nyt oli vähän kun Nupun "kohta"... Tunti satamaan tulosta oltiin vasta taksissa kohti itärannikon Amedia. Eikä mies edes pahoitellut (sanoi vaan että oli onnettomuus) eikä kantanut reppuani. Retkiä kyllä olisi kaupannut ja johonkin turistimestaan olisi voinut poiketa syömään. Ei tod. Arvostukseni takseja kohtaan saavuttaa kohta uudet mittasuhteet. Ajaa kyllä osasi, tosin liian isolla vaihteella kuten lähes kaikki Aasiassa kokemukseni mukaan. Matkaan meni pari tuntia ja kivasti nähtiin maisemia matkalla.
Mutta tähän epäonni loppuikin ja pientähän tuokin oli. Seuraavan viiden yön majoitus Geria Giri Shanti on IHANA! Liselotte ja nainen, jonka nimeä en nyt muista, ottivat lämpimästi vastaan. Lämmin oli sääkin. Tässä on viisi pientä huonetta. Meillä "paritalon puolikas" melkein kuin keskellä rinteeseen pengerrettyä viidakkoa. Äiti tykkäisi tästä. Terveiset äitille Kuusamoon.
Pieni aamiaisravintola "eat as much as you like", 3 pöytää katoksen alla. Sieltä saa aamusta iltaan tilata papaija-, ananas-, appelsiini-, vesimeloni ym. mehuja, pirtelöitä, jääcappucinoa, jääteetä ym. Olen jo koukussa ice cappucinoon. Kaikki kuuluu majoituksen hintaan. Yöllä on itsepalvelu: mehua ja jääteetä on jääkaapissa. Olut maksaa erikseen. Pyykit voi antaa siivoojalle ja ne saa pestyinä illalla takaisin. Tämäkään ei maksa erikseen. Vesipullot voi käydä täyttämässä automaatista, vähentävät muiviroskan määrää. Hyvä!
Huoneessa on taas hyttysverkkokatos ja pienessä kylppärissä on naulakko. Ihmeellistä. Huoneessa on myös tuliterä ilmalämpöpumppu, kun piti olla vain tuuletin. Aina vaan paranee. Terassilla söpö sohva, tuoli ja kuivausteline. Safetyboxia ei ole täälläkään "you can leave door open, it's safe". Ja jos haluaa oven lukkoon (hieman järeämpi munalukko kuin edellisessä paikassa), kannattaa jättää avain sohvan pehmusteen alle, niin siivooja pääsee sisään. Yksinkertaista. Mutta pieni miinus paratiisissa: nettiyhteys on aika paska. Huoneessa ei toimi ollenkaan, mutta ei se nyt niin oleellista olekaan. Ei ole myöskään hiustenkuivaajaa, jos sitä kaipaisi. Shampoo pitää olla omasta takaa (on). Arvatkaa mitä tämä ihanuus maksaa? 22€ yö.
Petri varasi jo aamuksi sukelluksen. Tässä on siis sukellusfirma Adventure Divers samassa. Lähimpään rantaan on parin minuutin matka. Tien yli mopoja väistellen ja toisen hotellin pihan läpi vaan. Täällä rannan hiekka on mustaa ja todella kuumaa. Ei toivokaan että ilman sandaaleja pärjää. Kananmuna paistuisi helposti. Vesi on kristallinkirkasta kuten kuvasta näkee.
Käytiin päivällä syömässä reissun paras ruoka. Petri otti tarjoilijan suosituksesta tonninkala curryn. Tuotiin iso kökkö riisiä ja kulhossa jotain mikä näytti kesäkeitolta. Ja se oli taivaallista! Olisin nuollut kipon, mutta kun pää ei mahtunut. Myös satay vartaat oli hyviä. Samoin takuuvarma Bintang olut. Kaksi pääruokaa, kaksi olutta ja vesi yhteensä 8€. Yksi reissun halvimmista ruuista. Paikan nimi oli Warung Pantai, jos joku sattuu tänne Amediin.
Käytiin myös snorklaamassa, että saatiin päivän urheilukiintiö täyteen. Mä kun oon niin ylen sporttinen. Vuokrasin snorkkelin ja maskin 20000 IDR (2,30€). En ole ikinä ymmärtänyt pelastusliivien päälle snorklattaessa, joten niitä en ottanut. En myöskään räpylöitä, kun mun jalat ei tykkää niistä. Tai ne mun jaloista. Tpaita päälle ja muualle Nivea 50. Heti 20 metriä rannasta alkoi riutta, jossa oli vaikka mitä. Koralleja, satoja erivärisiä kaloja ja pohjassa jopa pieni levän peittämä temppeli. Ihmmeellistä. Ihan kuin akvaariossa uisi. Tai ilmaiseksi Sealifessa. Mä niin ymmärrän nyt niin Jacques Custeauta. Sukellusintoa ei silti tullut. Mä haluan hengittä vapaasti just sillä sekunnilla, kun päätän nostaa pääni ylös. Sukeltaessa se ei onnistu.
Urheilusession jälkeen makasin terassin sohvalla ja tarjoilija toi siihen pöydälle icecappucinon. Olikohan se unta? Jos oli, niin älkää herättäkö. Uni on ainakin niin elävä, että siitä sai valokuvankin.
Illalla lähdettiin otsalampun varassa hakemaan Warung Enokia, hyvää kalaruokapaikkaa. Amed on ketju pieniä ja vielä pienempiä kalastajakyliä useamman kilometrin matkalla. Tie on yhden auton levyistä, lohkeillutta asfalttia. Mitään turhaa kuten jalkakäytäviä tai katuvaloja ei harrasteta. Joka toinen liike on sukellusfirma. Muut ruokapaikkoja, sekatavarakauppoja, joku retki- ja laivalippujen myyjä. Suurin osa ruokapaikoista oli illalla tyhjinä, mutta Warung Enokiin ei edes kaikki mahtuneet. Me sentään onneksi.
Otettiin barracudaa kahdella tavalla valmistettuna ja sorkittiin innoissaan toistemme lautasilta. Jälkiruuaksi kurpitsakakkua ja kotitekoista jäätelöä. Arvaatte että oli hyvää, kun näin tänne luettelen. Tämä reissuhan parantaa kuin sika juoksuaan myös täällä gourmet-osastolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti