Hemmottelua ja uusi ystävä

Oli Petrin viimeinen sukellusaamu tällä reissulla ja lähtö klo 8. Mies Keralasta meni samalle sukellukselle. Eilen illalla tultiin jo Face-kavereiksi, että voidaan sopia treffit Keralaan. Kertoivat voivansa antaa vinkkejä ja näyttää paikkoja. Asuvat Kochissa. Tämä Annikalle ja Kimmolle tiedoksi.

Nyt kun oli sitä kuuluisaa "omaa aikaa", niin päätin hemmotella itseäni hieronnalla. Ihanan rentottava tunnin kokovartalohieronta maksoi 5€. Todellakikovartalo kun mahakin hierottiin. Hieroja oli nimeltään Made ja hieroi huoneen sängyllä. Säälin epämukavaa työasentoa, mutta kaipa on tottunut. Iho tuntui imevän öljyä kuin sieni. Sen verran on tullut merivedessä liottua, vaikka koko ajan hysteerisenä rasvaakin. Ihana raukeus jälkeen päin.

Sain myös uuden ystävän: keralaisen perheen tytön. En muista nimeä nyt tähän hätään, mutta on siinä iässä kun etuhampaat vaihtuu. Hauska tyttö. Puhui täydellistä englantia. Kertoi heti että olen luvannut tulla heille ensi vuonna kylään. Höpötteli pitkään harrastuksistaan ja ketoi tylsistyvänsä, kun äiti nukuttaa pikkuveljeä. Antoi maailman naisen tyyliin ravintola ja spasuosituksia. Askarteli vielä pikkukätösillään mulle rannekorun "because you are special". Vinkkasi myös että jos menen Kuala Lumpuriin, siellä on parhaat valikoimat rannerengasaineita, jos haluan aloittaa uuden harrastuksen. Täytyy muistaa. Hengästyin niin tytön taukoamattomasta puhetulvasta, että kävin meressä viilentymässä ja snorklailemassa.

Petrin tämän päivän sukellukset oli tämän reissun huonoimmat. Ei mitään erityistä nähtävää, mutta 80 sukellusta tuli täyteen. Divermaster Wyan ei ollut parhaassa iskussa. Olisiko sillä vaikutusta, ettei ollut mitään silmänruokaa reissussa, vaan joutui keski-ikäisten miesten oppaaksi... Täytyy sanoa että Lembonganin sukelluskohteet ja World Diving Lembogan vetää kyllä pidemmän korren vertailussa, vaikka tämäkin ihan hyvä on. Pete Parkkosta ei voita kukaan. Ei ammattitaidossa eikä söpöydessään. Tosin meren nähtävyyksissä Petri on varmaan piloille hemmoteltu jo aikanaan Thaimaassa Similanilla. Olisi pitänyt aloittaa Vihnuksessa.

Jos ei sukelluksella ollut nähtävää, niin korjattiin se snorklaamalla tutulla Tulambenin rannalla. Uitiin satojen kalojen parvessa, joka ei välittänyt meistä yhtään. Nähtiin kymmenittäin sähkönsinisiä meritähtiä ja muut ihanat jutut päälle. Mentiin aika kauaksi rannasta, kun oli niin paljon nähtävää. Yhtäkkiä virta alkoi viedä kohti terävää kalliota, josta Petri alussa nimenomaan varoitti. Tuli henkilökohtaiselle "divemasterillekin" yllätyksenä virran voima. Olo tuntui aika avuttomalta, kun vaikka kuinka yritti uida, niin pysyi korkeintaan paikallaan. Jos sitäkään. Mietin jo että Havajilleko sitä sitten rantautuu aikanaan. No, kyllähän siitä selvittiin. Petri tönäsi vauhtia muutaman kerran ja rauhassa vaan. Ei tarvi äiti säikähtää.

Illalla syötiin vielä "grilled seafood" ja satay-vartaita. Viimeisen Amedin illan kunniaksi mentiin vielä erikseen jälkkäreillle ja otin reteästi lasin viiniä. Lasin viiniä maksaa melkein tuplaten sen minkä 650ml Bintang olut eli päälle 4€. Eikä kaikissa pikkurafloissa edes ole viiniä laseittain. Ei pysty kyllä yksin pulloakaan juomaan. 

Nyt reilun kahden viikon reissukokemuksella voi jo vähän vetää yhteen sitä kuinka hyvin reissaaminen pelkillä repuilla (käsimatkatavaroilla) onnistuu. Vastaus on loistavasti. Pakkaaminen on nopeaa, kun tavaraa on vähän. Lentokentällä selviää hetkessä ja metroon mahtuu. Vaatteita voi pesettää ilmaiseksi (täällä Geria Giri Shantissa pesetettiin tänään) tai puoli-ilmaiseksi muuallakin. Ja mua ei haittaa yhtään, vaikka menisin joka ilta syömään samassa mekossa. Melkein olen mennytkin. Jos jotain puuttui niin uimalasit Petrille. Muuta ei ole huomattu kaivata.

Parhaita hankintoja reissua ajatellen oli kaksi uutta reppua. Eli Osprayn reppu (malli Farpoint, jos oikein muistan), joka aukeaa ihan kuin lentolaukku. Kun siihen laittaa vaatteet, ei niitä tarvi purkaa ollenkaan. Paitsi jos jotain päällensä laittaa. Toinen on minireppu Seatosummit. Oli kyllä jo Kiinassa ja taisin jo silloin blogissa kehua. Mutta luotan siihen, että ette enää muista yksityiskohtia. Kuoriutuu mandariinin kokoisesta pussista, ei paina mitään, kokoa taitaa olla 20 litraa ja pitää vettäkin. Ranta- ja retkikassina loistava. Jostain netistä näitä saa. Tästä voi päätellä, ettei tätä blogia sponsoroi kukaan.

Huomenna taksi tulee klo 11 ja katketaan matkaa kohti Ubudia. Reissun pisin stoppi ohi. Innolla odotetaan jo tulevaa.