Pyöräilypäivän kruunasi Linga Longa

Tänään oli pyöräilypäivä. Käytiin aamulla hakemassa jatkoa vuokralle. Vaihdoin samalla pinkin piikkimatto-kahva-pyöräni samanlaiseen valkoiseen kuin Petrillä ennen kun tulee pahemmat rakot käsiin. Tai "toi on joku lasten versio" eli vähän pienempi kai se pyörä on. Kunnon suojakertoimet eli 50 pintaan ja äitiltä saatu kenkäpusero auringolta suojaamaan. Täällä näkee kyllä todella hurjia esimerkkejä nahkansa polttaneista turisteista. Hurjimmat on silti seuraavana päivänä rannalla aurinkotuolissa. 

Mentiin taas rantapolkua ihan niin pitkälle kun pääsi. Ja pääsihän sitä. Google mapsin mukaan 7 km suuntaansa. Välillä poikettiin ottaan varjoa pieneen katokseen, joita täällä on vähän väliä rannalla pitkän kivilaiturin päässä. Tässä helteessä (33) ihan tervetulleita, etenkin jos tuuli sattuu puhaltamaan. Poikettiin myös juomaan, syömään ja uimaan. Löydettiin rauhallinen ranta, jossa sai pyörät puun varjoon ja ei kun mereen. Muutaman asteen viileämpää on merivesi kuin ilma. Ei kyllä montaa.

Täällä katoaa rahantaju. Vaikka on valuutassa nollia, niin mikään ei maksa paljon mitään. Paitsi aurinkorasvat. Paikalliset rasvat on halpoja, mutta ne on tyyppiä "whitening". Vaikka ei niin ruskettua haluaisikaan, niin en sentään entisestään halua vaalentua. Vanha totuus pitää edelleen paikkaansa: Läski näyttää paremmalta ruskettuneena. Pakko oli turvautua tällä kertaa tuontirasvaan ja 100ml Niveaa sk 50 maksaa saman verran kuin kahden ihmisen ruuat kaljoineen. Pakko ostaa tietty, kun nesterajoituksien vuoksi ei voinut paljoa tuoda käsimatkoissa.

Nivean kosteusvoide maksoi toisessa kaupassa 20 000 IDR ja toisessa 160 000! Pieni hintaero. Onneksi jätin hyllyyn siellä kallimmassa marketissa. Ei sitä turistiakaan voi määräänsä enempää kusettaa. 

Tänään syötiin päivällä reissun kallein ruoka, kun Petri halusi ribsejä. Veroineen annoksen hinta oli vähän yli 100 000 IDR eli n. 7€. Tuntui ihan ryöstöhinnalta. Mutta kun otti aivot narikasta ja laskeskeli, niin ei se niin paha ollutkaan, etenkään puoliksi syötynä. Helle verottaa ruokahalua. Monessa paikassa annokset on niin suuria, että yhdestä riittää kahdelle. Jos vaan päästään sopuun mitä tilataan. Yleensä päästään.

Koska päivä oli pyhitetty pyöräilylle tehtiin vielä aamupäivän reilun neljän tunnin lenkin jälkeen pienempi iltapäivälenkki. Lähestyn ylikuntoa. Yksille poikettiin rantabaariin, tällä kertaa nimi oli Magnolia. Nähtiin ihmeellinen lentävä härpäke. Liitovarjoon oli kytketty istuin, jossa oli moottori. Ihan kuin valtava tuuletin. Kyydissä oli ukko (olen sata varma, että kukaan nainen ei keksi mitään niin typerää), joka lenteli ja kuvautti itseään vielä pienellä kuvauskopterilla. Voi veljet...

Syömäänkin mentiin illalla pyörillä. Otin indonesialaisen salaatin, jossa oli mm. porkkanaa, tofua, kaalia ja mausteinen pähkinäkastike. Kuulostaa hirveältä näin kirjoitettuna, mutta oli hyvää. Tehtiin vielä kävelylenkki korttelin ympäri, jolla matkalla melkein eksyttiin. Pimeässä kaikki näyttää niin erilaiselta.

Viimeisen Sanurin illan kunniaksi halusin oikein baariin. Linga Longassa soitti taas eilinen neljän miehen house band, joten sinne. Laulaja tuli jutteleen tauolla ja kertoi olevansa Sumatralta. Mukava heppu. Oli ehkä nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Basisti vielä piirun verran enemmän. Toivotti kuitenkin Nupun mukaan jammaileen, kun tulee tänne päin. Linga Longasta lähtöä tehdessä koettiin myös reissun ensimmäinen sade! Kesti ehkä 2 minuuttia. Ihan kuin nopea suihku. Oltiin onneksi vielä katon alla.

Sanur on nyt nähty. Sopi tähän väliin ihan passelisti. Huomenaamulla kyyti hakee kohti satamaa ja Nusa Lembongania.