Mammakonna ja 125 munaa Kutalla

Aamulla heräsin aikaisin ja nautin viimeisestä maaseutuaamusta. Kävin kuvaamassa auringonnousua, mutta en päässyt alkua pidemmälle, kun huomasin, että portti villan alueelle oli lukossa. Tarkoitus toivottavasti oli pitää kutsumattomat pois pihasta, mutta pikkilangassa ja munalukossa oli pieni keskitysleirifiilis... Sanottiin moikat Ubudillle ja lähdettiin kohti merta ja Kutaa kymmenen aikaan. Ehdittiin vielä nauttia aamupalasta ja altaasta ennen sitä.

Taksi oli vanhempi mies "my friend, good price" sanoi hotellin poika. Tinkasin vielä 100000 hinnasta pois varmuudeksi. Ongelmitta päästiin perille, mutta tämäkin oli yllättävän epävarma kuski. Miten täällä ei ihmiset opi ajamaan autoa? Onko pakko ajaa kaistaviivan päällä? Eikö voi vaihtaa pienemmälle?? Tai jos sitä vaan itse on vaan niiiiin hyvä 😊

Hotelli on ihan lentolentän vieressä, Harris hotel Tuban. Kutan ytimeen on pari kilometriä. Ihan hyvä hotelli yhden yön majoitukseen. Tosi simppeli huone, ihan siisti, safetybox ja shampoo talon puolesta. Sisäpihalla plussana uima-allas. Ilmastointi ei maailman tehokkain ja sammuu, kun huonekortin ottaa pois. Mutta just sen takia mulla on aina S-kortti mukana. Tuli nyt tarpeeseen. 26€ yö. Ilmainen kuljetus lentokentälle. Jee!

Saatiin huone heti, kun tultiin eli ennen puolta päivää. Respassa tavattiin yllättäen yksi Amedissa yhtaikaa sukeltamassa ollut tyttö. Maailma on pieni! Halattiin ja vaihdettiin kuulumiset. Päätettiin sitten Petrin kanssa lähteä kävellen Beachfront ostoskeskukseen rannan toiseen päähän. Petri etsii itselleen tanssipaitaa (epätoivoista touhua). Minä en etsi mitään. Koskaan. Kävely oli erittäin loistava päätös, kun lämmintä yli 30 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta suoraan ylhäältä. Matkaa reilut 3 km suuntaansa.

Vähän mutkiteltiin. Käveltiin rannan kävelytietä, jossa oli sikakuuma! Välillä käytiin viilentymässä ostoskeskuksissa. Ei pankkiautomaateilla tällä kertaa. Jossain vaiheessa syötiin voileivät ja jatkettiin matkaa. Ja päästiin me sinne Beachfront ostoskeskukseenkin. Siellä oli merkkiliikkeitä, eikä mikään napannut. Ihmetytti taas millä ihmeellä ne liikkeet elää, jotka on ylemmissä kerroksissakulman takana, eikä sinne eksy kukaan. Paitsi me, jotka ei mitään osteta.

Tultiin kävellen takaisin hotellille siinä läkähdyttävässä helteessä. Käytiin meressä uimassa lähellä hotellia. Viimeisen kerran tässä reissussa. Mun kannaltani tällä reissulla on ollut paras meri ikinä: sopivan lämmin, ei isoja aaltoja, snorklaten nähnyt mielettömästi. Kutalla sen varsinaisen Kuta beachin kohdalla on isot aallot ja surffareita kymmenittäin. On myös kaljan myyjää, rättikauppiasta, korumyyjää ym. vieri vieressä. Täällä päässä oli rauhallisempaa. Ei tarjottu kuin hierontaa. Laiskasti sitäkin. 

Kyllä tämä Kuta on ihan hyvä nähdä, mutta yksi yö riittää. Ainakin meille. En edes tiennyt kuinka paljon on ostettavaa, jota en ole ymmärtänyt kaivata. Täällä sitä on. Ja ruokapaikkoja, rahanvaihtajia, taksin tarjoajia, hotelleja... Ja meitä turisteja. Ihan liikaa kaikkea.

Petri oli päivälenkillä bongannut Tony Roma's ketjun ravintolan, jossa söi elämänsä parhaat ribsit Kuala Lumpurissa 5 vuotta sitten. Pakko oli päästä sinne illalla. Paikka oli tietysti siellä reilun 3 kilometrin päässä ostoskeskuksessa. Jep! Ajateltiin mennä taksilla. Mutta ajattelun asteelle jäi, kun huomattiin että oltiin jo puoli matkassa menossa. Annokset oli järkyttävän kalliit ja järkyttävän isot. Ja hyvät. Reissun kalleimmat ruuat ihan kirkkaasti. Ruuat, iso olut ja lasi punaviiniä 50€. Yleensä koko päivän budjetti on ollut 30-35€. On se hyvä, että me tullaan kohta kotiin tekeen makaronilaatikkoa.

Käveltiin sitten myös takaisin hotellille, niin tuli päivän kuntoilukiintiö täyteen. Olisko 16-17 km? Eikä hiki laskenut kuin suihkussa ja uima-altaassa. Valittiin rannan kävelytie, niin vältettiin kauppiaat ja suurin osa turisteista. Ja hyvä että valittiin. Nähtiin matkalla kilpikonna, joka kiiruhti hirveällä vauhdilla kohti merta. Ihmisiä pyöri kymmenkunta siinä ympärillä kuvaamassa, mutta me katseltiin sen verran kauempaa, että konna sai mennä omia menojaan eikä tarvinnut meitä väistellä. Mun tuli ihan ET-elokuva mieleen, kun sitäkin jahdattiin siinä lefassa.... Paljastui että konna oli muninut rantaan 125 munaa. Joku luonnonsuojelu-setä kaivoi ne ämpäriin ja ne vietiin turvallisempaan paikkaan. Tuskin niillä Kutan ihmisvilinässä olisi ollut suuria mahdollisuuksia selvitä. Mutta vaikuttava päätös viimeiselle illalle Balilla. 

Aamulla herätys kuuden maissa. 8:55 lähtee Air Asian lento kohti Singaporea.