Eat, pray & love ❤️

Viimeinen aamu Amedissa alkoi yhtä lämpimissä merkeissä kuin aiemmat. Koska oli sovittu taksi vasta klo 11, niin oli aikaa käydä vielä viimeisen kerran lähirannassa tien toisella puolella. Petri snorklasi ja minä uin. Sitten maksettiin lasku ja sanottiin heipat Lisalle. Lasku oli 313€ ja siinä oli majoitus, 8 sukellusta välinevuokrineen ja pari Bintagia. Esim. snorklausretkestäni eikä lounaistani veloitettu mitään. Eikä niistä paristakymmenestä ice cappucinosta. Kiitos!

Taksipoika tuli jo vähän ennen sovittua aikaa. Autokin oli,jos ei ihan "brand new" kuten sanoi, niin uudehko Toyota kuitenkin. Nappasi kyytiin vielä espanjalaisen tyypin. Hiljainen mies. Näytti jeesuksen ja lentopalloilijan risteytykseltä. Tiesi mistä oli tulossa, mutta ei sitä minne oli menossa. Hardcore travelleri. Kuskin nimi oli Jogi. Niin kuin siinä sarjakuvassa. Huono englanti, mutta "Miss Pia" tuli kauniisti. 

Pysähdyttiin toiveestani Tirtaganggan vesipalatsiin. Aivan hengästyttävän upea paikka! Aurinko porotti, hiki valui ja räpsittiin kuvia. Turisteja oli kiitettävän vähän. Vesialtaisissa ui valtavan kokoisia eri värisiä karppeja. WOW! Heti tuli Sirpaa ja muita "pirhoja" ikävä (= sisäpiirijuttuja). Jos menette, niin jemmatkaa aamupalalta leipää tarskuun. Me ei muistettu. Näitä oli lupa syöttää. Ja siltä ne näyttikin.

Kuski oli mukava. Vähän arka ohittelija, mutta suorilla painoi sata lasissa. Tosin suoria ei reilun kolmen tunnin matkaan paljoa mahtunut. Jogi melkein palautti uskoni takseihin. kunnes kysymättä vei meidät kissankakkakahviesittelyyn. Tiesin kyllä että se "kuuluu" täällä kuvioon, mutta... Sivettikissa siis syö ensin kahvipapuja, vääntää sitten tortut toisesta päästä, josta tongitaan ne pavut. Pavut pestään (ainakin sanoivat että pestään) ja paahdetaan ja keitetään sumpit. Alleinta kahvia maailmassa. En maistanut. Hinta  oli 60000 IDR, mutta sen nyt olisi kärsinyt, mutta... Näädän näköisillä kissoilla oli tosi pieni häkki ja ne näytti niin alakuloisilta. Ja periaatteessa olen kaikkea pakkomyyntiä vastaan. Kuski näytti pettyneeltä. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.

Asumuksemme Ubudissa on Villa Capung Mas. Onneksi google mapsini toimi, koska kuskilla ei olut aavistustakaan missä on katumme Jalan Bisma. Ei ollut myöskään karttaa, mikä ei haitannut, koska ei osannut muutenkaan karttaa yhtään edes puhelimen näytötä tulkita. Navigaattoria täällä ei ole kenelläkään. Niinpä sujuvasti kerroin takapenkiltä mihin käännytään ja lopulta "You can stop here". Reput selkään. Hyvinhän se meni.

Petri oli hieman epäileväinen majoituksen suhteen, kun polku vaan pieneni ja pieneni. Betoni halkeili ja kura lisääntyi. Katso kuva yllä. Matkalla oli pariskunta maatöissä, riisipeltoa ja hieman rapistuneita "monien mahdollisuuksien taloja". Mutta ei ole koiraa karvoihin katsomista. Ei tälläkään kertaa. Jos on jo päästy paratiisin makuun tällä reissulla, niin nyt loppuu ylisanat. Aivan upean vehreä puutarha, patsaita ja bonsaipuita, iso uima-allas ja vain kahden villan käytössä. Ei voi käsittää tätä. 

Meillä on kiva terassi, kaunis huone, kylppärissä on amme ja shampoot ym. talon puolesta. Ja sellainen ylellisyys mitä ei Balilla vielä missään: hiustenkuivaaja. Niin ja ensimmäinen safetybox ja telkkari. Mutta kyllähän jokaiseen paratiisiin pitää yksi "käärme" mahtua: netti ei toimi. Siis ei ollenkaan aluksi ja illalla surkeasti, joten tämä päivityskin tulee jälkiruuan ääreltä. Söpö poika esitteli kaikki kaapeista ja shampoista lähtien niin ylpeänä ja innokkaana, että olisi tehnyt mieli sitä halata.

Rynnättiin uimaan. Heti sen jälkeen kun olin saanut otettua 50 ensimmäistä valokuvaa. Sitten lounaalle kun kello oli jo yli kolme. Ruoka oli hyvää, mutta hintataso on Amedia korkeampi. Ruuan jälkeen tehtiin reilun tunnin kävelylenkki, jonka aikana nähtiin enemmän turisteja kuin Amedissa viiden päivän aikaan yhteensä. Toisaalta Ubud on vähän liian turistinen meidän makuun, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ärsytä. Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista käydä täällä ennen Julia Robertsia. Eat, Pray & Love leffahan tänne nämä massat toi. Eikä Petri ole edes nähnyt sitä.

Illalla vielä uitiin ja syötiin. Yllätys. Käytiin keralalaisten ystäviemme suosittelemassa OOPS ravintolassa. Tonnikala-seesamisalaattia ja ribsejä. Nam. Oli livemusiikkia perjantai illan kunniaksi. Olin myyty kun bändi veti heti alkuun Claptonin Wonderful tonightin. Tiedän mitä Nuppu on mieltä coverbändeistä, mutta kyllä tämä minuun puri. Upea päivä.