Haavojen liotusta Sealifessä

Yöllä alkoi sade ja satoi aamuun asti. Pisaroiden ropina kuului huoneeseen kuin tyhjää vaan. Ihan kun olisi nukkunut telltassa. Aamupalalla oltiin ensimmäiset. Syömiseksi olisi saanut tilata melkein mitä vaan, mutta pisteltiin nyt munakkaat. Ja tietty se ice cappucino. Petrin sukellukselle lähtö piti olla kahdeksalta, mutta parina ollut Emma tuli reilun akateemisen vartin myöhässä eikä ollut moksiskaan. Kun oli niin nuorta naista nukuttanut. Tuli Nuppu mieleen... Divemasterina oli Wyan. Ei niin söpö yhtään kun Pete Parkkonen. Eikä kuulemma yhtä hyvä, vaikka ihan OK olikin.

Kahdeksan jälkeen sade lakkasi ja aurinko yritti esiin. Kävin kokeilemassa Petrin maskia ja snorkkelia ja kyllä ne ihan pelitti tällaiseen pienempääkin päähän. Lähirannalla oli niin kova merenkäynti, etten uskaltanut kauaksi lähteä, kun ei ollut turvamies mukana. Yritin kuvata sateenkaarta, mutta aika vähän se tuossa kuvassa näkyy. Kuvitelkaa se.

Kaffepaussin jälkeen Petri lähti päivän toisen sukellukseen ihan tästä kotirannasta. Lähdin mukaan ottamaan pari kuvaa todisteeksi. Petri oli taas Emman sukelluspari ja mukaan tuli myös meitä(kin) vanhempi pariskunta. Kaikki, pariskunta mukaan lukien, kyselee täällä "why you don't dive?" Ei jaksa enää kohta vastata, että voi viettää ihan hyvää elämää, vaikka ei sukellakaan. Olen siitä todiste.

Iltapäivällä mentiin taas snorklaamaan eiliseen "Seaworldiin". Täällä ei tarvi ostaa snorklausretkiä, sen kun vaan kävelee mereen. Ainutlaatuinen paikka. Snorkkelin vuokraajatyttö tunnisti meidät ja hinta putosi 5000:lla eilisestä. Tuntuu isolta summalta, on 30 senttiä. Lämmitti mieltä kuitenkin. Käytiin kauempana kuin eilen ja näin vaikka mitä: käärmekalan, neonsinisiä meritähtiä, pitkiä puikkojaloja. satoja muita kaloja ja valtavan värikkään kalaparven, jonka keskellä uin. Kuten huomaatte kalojen nimistä, niin lajituntemus on huipussaan. Siinä snorklaillessa mopokolarista saadut ruvetkin mukavasti likosivat. Molempien polvet näyttävät nyt... mielenkiintoisilta. Joka toisella turistilla sama juttu. Osalla myös kyynärpäät.

Tilattiin taas terassille ice cappucino ja banaanipirtelö palautusjuomiksi. Tällä kertaa poika toi. Jatkoin Donna Leonin murhamysteeriä, jonka tapatumapaikana on Venetsia. Kiva tunnistaa ja muistella tuttuja paikkoja. Petrikin aloitti pokkarinsa. Joku historiallinen eli ei todellakaan mun juttu. Petri kun saa lukuvaihteen päälle, niin sitä ei helpolla poikki saa. Ei tullut kirveskään mukaan.

Nälkä irrotti Petrin onneksi kirjasta ilman väkivaltaa. Syötiin taas huippuruuat Warung Celangissa. Petri söi grillattuja rapuja. Ruokaa odotettiin todella pitkäääään.... Mutta niin se on, että hyvää kannattaa odottaa. Sekin helpotti, että tarjoilija kävi välillä kehumassa Petrin partaa "you look like a holy man". Pyhästä voi tietysti olla montaa mieltä. Kertoi myös pitkään balilaisesta elämänmenosta, lapsen syntymään ja kasvamiseen liityvistä seremonioista. Ja niitä riittää. Ahdisti jo kuunnellessa. Kyllä siinä saisi mummi leipoa yhdet jos toisetkin mokkapalat vuoden aikana. Laiskan juhlijan on onni syntyä Suomeen.