Ehkä meille ei 5 tähteä sovi...

Tänään päästiin tuttuun loma-aikatauluun ja oltiin liikenteessä jo kahdeksalta. Aamusta jaksaa kävellä vähän paremmin, kun lämmintä on vasta 30. Mutta ei me valititeta. Mentiin aamukävelylle Little Indiaan. Siellä kävi kuhina ruokakojuilla ja temppeleihin uhrilahjoiksi myytävien kukkien myyjillä, mutta muut kaupat oli vielä kiinni. Käytiin paikallisten suosimassa Tekka Cantressä, jossa alakerrassa on varmaan satoja pieniä ruokakojuja yhteispöytineen ja lisäksi tori, jossa myytiin kaikkea liihasta vihanneksiin, hedelmistä mausteisiin. Haju oli lihaosastolla tyrmäävä! Melkein tuli aamupalat ylös. Taidettakin nähtiin: täällä on hauska tapa asetella porkkanat esille myytipöytään. Siis todellakin asetella, porkkana kerrallaan. Ei meidän S-marketissa vaan, vaikka ihan loistokauppa onkin.

Lenkin jälkeen olikin hyvä mennä uimaan. Petri otti vähän väriä pintaan, kun mulla on niin extratehokkaat rasvat mukana, että se on vielä ihan valkoinen. Itse olen jo aurinkoni ottanut ja joka ainoasta hetkestä nauttinut, joten ei harmita yhtään että nyt vietän aikani varjossa.

Puolen päivän aikaan vaihdettiin taas hotellia. Tällä kertaa hotelli on Parkroyal on Pickering Chinatownissa. Olin tännekin ilmoittanut, että juhlitaan sekä hääpäivää että menneitä ja tulevia synttäreitä, ja vastaanotto oli sen mukainen. Olin varannut oikein herroiksi club-huoneen, tiedoksi siis Nupulle, että jos tulee mukaan voi päästä joskus muihinkin kuin niihin "äitin läävähotelleihin". Siis yhdeksi yöksi. Oli tervetulodrinkkiä, vartin selotus palveluista (epäili kyllä että me ei ehkä tarvita puvun silittämistä), onnittelut kädestä pitäen ja huone presidenttisviitin naapurissa. "Oh, you are travelling light, no luggage?" Ei edelleenkään. Huonekartasta katsoin, että pressan sviitti on ainakin neljä kertaa tämä huone. Eikä harmita yhtään. 

Taas saatiin ylin kerros, päällä on vain club lounge. Ja vaikka kyseessä on 14. kerros, niin ikkunan takana kasvaa puita ja pensaita. Joku kaiffari siinä kasteli iltapäivällä kukkia, kun tulin ilman vaatteita suihkusta. Jatkoi vaan töitänsä. Tämä on jonkinlainen ekohotelli ja näillä istutuksilla täällä korkeuksissa oli joku merkitys. En kyllä muista mikä. Huone on todella pelkistetyn kaunis, just miun makkuun, koko seinä ikkunaa.

Hetken tätä luksusta hämmästeltyämme lähdettiin Chinatowniin etsimään Petrille vyötä. Nyt keskityttiin vyöhön eikä uimalaseihin. Kauppoja oli kujat väärällään ja kaikkea muuta oli paitsi vöitä (ja uimalaseja). Yhdestä kaupasta löytyi vihdoin yksi kunnollinen miesten vyö, joten piti se ostaa. "Vyö per reissu, parhaassa kaks". Syötiinkin kiinalaista hapanimeläpossua, vaikka ei olisi pitänyt, koska hotellilla odotti iltapäivätee loungessa. Siellä ei sitten paljon muuta jaksettukaan kuin teetä. Yhden skonssin söin, kun olen lukenut, että niitä pitää  oikealla iltapäiväteellä syödä. Hyvää oli. Tuli laskiaispulla mieleen.

Eikä tässä vielä kaikki. Jossain vaiheessa nuori mies oli oven takana kakun, punaviinipullon ja kortin kanssa. Ihan johtaja itse (varmasti) halusi muistaa meitä, kun oli "special event". Tässä vaiheessa jo mietittiin, että kuka tämän kaiken syö... Rauhottelin kyllä Petriä, että lupaan luksuksen tällä reissulla loppuvan tasan tähän. Siirrytään tuttuun ja turvalliseen. 

Iltapäiväkävely tehtiin vielä Chinatowniin mutta jotenkin se krääsäkojujen paljous ei nyt napannut. Onhan siinä oma tunnelmansa, mutta... Nähtiin Buddha Tooth Relic Temple, mutta ei menty hämmästelemään hammasta, vaan tultiin hotellille uimaan. Tai Petri ui, mulle oli liian kylmää eli varmasti alle 28. Viidennen kerroksen altaalla on hauskan näköisiä mökkejä sohvineen, joista pari roikkuu tyhjän päällä. Erikoinen allas-alue. 

Illalla huomattiin, että meille ei taida viiden tähden hotellit sopia. Jos minä olin sairaana Marina Bayssä, niin Petrin maha teki stopin Parkroyalissa. Kahden tunnin ajan olisi ollut tarjolla ilmasta viinaa ja pikkupurtavaa, mutta Petri sai alas yhden mojiton. Minä sentään mm. kokin minulle väkertämän pasta-annoksen ja Singapore Slingin, koska olen jo priimakunnossa.

Sling parempi kuin edellinen. 

Lähdettiin vielä uima-altaan kuvaussession jälkeen katsastamaan Clarke Quayn iltaelämä. Ja kyllä sitä menoa piisasi perjantai iltana jo ennen yhdeksää niin, että maalaisia hirvitti. Ikivanhojen biisien uudelleen miksatut versiot soi melkoisella volyymillä ja hienosti pukeutuneet paikalliset ja turistit sortseissaan ja t-paidoissaan sulassa sovussa. Mitähän meno on puolilta öin? Ei ollut meidän paikka. 

Nyt ollaan jo takaisin hotellilla ja Petrin olo onneksi parempi, siitäkin päätellen että nukkuu jo tuossa vieressä. Olo helpotti, kun tutustui hänkin lähemmin irrotettavaa mallia olevaan huoneen roskikseen. Toivotaan, että pääsi näin vähällä. Muutenhan me ollaan jo sairastettu enemmän kuin muilla reissuilla yhteensä. Me otetaan varmuudeksi kaikki näin ekalla etapilla. Huomenna on nimittäin suuntana Bali!

Ps. Hääpäiväkakku oli hetki sitten vielä koskematta. Laitoin nyt puoli kakkua kohteliaisuudesta vessanpöntöstä, ettei huonepalvelun pojalle tule vaan paha mieli, jos huomenna kakku on ihan alkamaton. Lahjapunkkua on sentään lasissa.