Niin lomalla - paikassa Amed

Päivä alkoi tutulla kaavalla eli Petri lähti sukeltamaan kahdeksalta. Lähdin parin tunnin aamukävelylle, kun oli vielä sopivasti pilvistä. Lämmintä kyllä yli 30. Kävelin Amedin rantakatua, joka on siis ainoa katu täällä, niin pitkälle kun pääsin eli satamaan. Tai ei täällä ole varsinaisia satamia, jos niillä tarkoitetaan laitureita. Täällä mennään veneeseen aina vedessä kahlaten. Yksi japananilaispoika kantoi maihin tyttöystävänsä, jolla oli tilanteeseen erittäin sopivat varusteet eli pillifarkut ja valkoiset tennarit.  Japanilaisilla on täälläkin kamerat ja täydelliset meikit ja vaatteet. Eikä ne hikoile täälläkään, toisin kuin eräät.

Kun olin mennyt tietä pitkin toiseen suuntaan, tulin rantaa takaisin. Kaksi turistia tuli vastaan parin kilometrin matkalla. Rauhallista on. Hämähäkin näköisiä kalastusveneitä oli vedettynä rrannallle kymmenittäin. Niissä on upeat värit. Tuntuu ettei kamera pysty mitenkään vangitsemaan niitä. Uin kyllä jo hiessä, mutta kävin varmuuden vuoksi uimassa myös meressä. 

Sitten pikasuhku, kotiterassille ice cappucino ja pokkarin vaihto uuteen aamiaishuoneen kirjastosta. 95% kirjoista oli hollanniksi. Yksi ruotsiksi, mutta se olisi vaatinut liikaa järjenkäyttöä, joten ei sovi lomalle. Englanniksi oli mm. Taru sormusten herrasta, mutta siinä on jo liikaa kokoa mun reppuuni. Otin sitten Danielle Steelin Toxic Bachelors, vaikka murhat on enempi mun makuun. Vähän irtopainos, mutta voi sitten kuvitella mitä sivuilla 22-36 tapahtui. Ja repiä sivuja pois sitä mukaa, kun on lukenut. Ei tarvita kirjanmerkkiä.

Ettei menisi ihan lekotteluksi niin kävelin pari sataa metriä nettikahvilaan. Täällä Geria Giri Shantissakin toimii langaton netti, ainakin illalla yhdeksän jälkeen, mutta nyt piti saada tulostettua Air Asian boarding passit. Lento on kyllä onneksi vasta viikon päästä. Ensin nettipisteessä oli tulostimessa vain yksi paperi, joten odottelin kun hakivat lisää. Ja lisää tuli. Paperi on tosi ohutta ja pehmeää, ihan kuin iso vessapaperiarkki. Saa nähdä pysyykö koossa viikkoa. Euroopassa luotan puhelimeen, mutta täällä pitää olla kyllä paperisena kaikki dokumentit. Etekin kun menee pelkillä käsimatkoilla ja suoraan turvatarkastukseen. Matkalla kävin vielä kauppaa perjantain taksista Ubudiin. Sain hinnan tingattua 450 000 IDR. Sanoin jääväni miettimään. Tässä hommassa tulikin niin hiki, että tilasin terassille banaanipirtelön. Vaihtelua ruokavalioon.

Petri tuli sukelluksiltaan puoli kahden maissa ja lähdettiin syömään taas Warung Pantaihin. Söin jotain paikallista, jonka nimi ei jäänyt mieleen, mutta oli kuin hyvin maustettuja kalapullia. Hyvää oli mutta illalla on pakko saada lihaa! Liselotte varasikin meille kuljetuksen Sails ravintolaan illaksi. Täällä moneen ravintolaan haetaan ilmaiseksi, jos menee syömään. Hyvää palvelua. Varattiin myös aamuksi hylkysukellus. Lähtö klo 5.10. Ailkainen lintu madon nappaa. Mäkin menen mukaan snorklaamaan. On sen verran tullut harjoiteltua. 

Iltapäivällä mentiin vielä snorklaamaan, koska piti samalla testata sopiiko Petrin maski ja snorkkeli mulle vai pitääkö vuokrata huomista varten oma. Ihme kyllä hotellin sukelluskeskuksella ei ole snorkkeleita. Etenkin kun on muuten täyden palvelun talo. Ihmeellistä. Petrin snorkleli vuosi suussani - siis vuokraamaan. Sovin jo yhden hepun kanssa vuokrasta huomisiltaan saakka hintaan 17000. Mutta kuinka ollakaan, kun menin testauksen jälkeen maksamaan, hinta oli pompannut 30000:een. No way! Pitäköön homeisen maskinsa. Käveltiin sitten muutama minuutti "vakivuokraajalle". Tyttö tuli innoissaan kättelemään ja antoi parhaan maskinsa. Niin sanoi ja tottakai uskoin. Testasin, lupasin palauttaa huomenillalla ja maksaakin vasta sitten. Ei ollut antaa rahasta takaisin.

Sovittiin myös kuski perjantaille. Siltä otettiin, jonka kanssa tinkasin päivällä. Hotellin kautta olisi ollut vähän kalliimpi. "Brand new Toyota with good aircon" mitä sitä muuta tarvitsee. Niin toivon, että tämä sinipuseroinen nuori mies pelastaa taksien maanraossa olevan maineen.

Taksi haki Sailsiin seitsemältä. Sitä ennen tehtiin vähän etätöitä sähköpostin muodossa. Pienen pieni muistutus arjesta. Unohtui samantien, kun painoin "lähetä". Sailsissa Petri otti kehutut ribsit (tämän reissun parhaat) ja otse otin seafood pastan, vaikka niin vannoin lihan nimeen. Pääsi vaan suusta. Hyvä oli tämäkin. Nyt loikoillaan molemmat "yhteisessä olohuoneessamme" räpläämässä puhelimia. Pakko antaa ruuan vähän laskea. Tässä viidakkopuutarhan keskellä kuuluu meren pauhu, kaskaan siritys ja mopojen äänet. Lämmintä arviolta 30. Mä oon niin lomalla.