Hikistä hommaa

Aamupala syötiin taas omalla terassilla. Tarjolla sama setti kuin eilen. Hedelmissä oli yksi voimakkaan violetti. Ihan kuin värjätty. Laitan kuvan tähän, niin kertokaa mikä se on. Maistuu dragon fruitilta (tai melkein ylikypsältä kiiviltä), mutta dragon fruit on tähän asti ollut valkoinen sisältä. Ellen ole sitten aina onnistunut syömään albiinoa. 

Poika paisteli munakasta sen verran kauan, että aamulenkille päästiin vasta kahdeksan jälkeen. Olisi ollut erittäin fiksu veto lähteä vaikka kuudelta. Sen verran nopeasti auringon noustua lämpö kipusi reilusti yli 30. Mentiin Campuhan Rigde walk polkua. Nähtiin viidakkoa, asutusta ja riisipeltoja. Kiva reitti.

Reitin pituudeksi ilmoitettiin 2 km. Me vaan käveltiin ja käveltiin. Polku muuttui jossain vaiheessa kapeaksi tieksi ja autojakin alkoi tulla vastaan. Ja hikisiä ihmisiä. Nyt näin jopa japanilaisen hikoilevan. Puhelimet googlemaps näytti missä oltiin, kun maltettiin pysähtyä. Se varsinainen Ridge walk oli jo loppunut aikaa sitten siihen polun päähän. No, maisemat oli parantuneet koko ajan, joten ei mitään haitannut. Poikettiin juomaan yhteen söpöön baariin, jossa omi lummeallas takapihalla ja näkymät riisipellolle. Juomia sai odottaa melkein puoli tuntia, mutta ehtipä hiki vähän laskea.

Tehtiin lopulta 7 km lenkki. Tässä helteessä ja kosteudessa se on suomalaiselle sama kuin menisi treenaamatta Finlandia hiihtoon. En ole testannut, mutta epäilen. Selvittiin hyvin kuitenkin. Hikinen mutta onnellinen. Mulla oli onneksi Keenin vaellussandaalit, joilla on tosi kevyt kävellä. Petrillä oli enemmän pelimannihenkeä ja se pisteli reissun rantalipppareilla. Jossain vaiheessa ehkä sekunnin murto-osan kadehti kenkävalintaani. 

Koko päivän oli niin kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ettei jaksanut kuin altaassa uida. Ja syödä. Vedettiin pizza puoliksi ja jälkkäriksi jätskiannos. Raahauduttiin sitä varten Monkey forest roadille, että vähän tulisi liikehdittyä. Turisteja on liikkeellä kaikkiin kellonaikoihin. Samoin taksin tarjoajia. Näillä on vähän eri taktiikka kuin Amedissa. Näillä on laminoitu "taxi"-kyltti, jota osa vaan apaattisesti heiluttelee. Osa tehostaa markkkinointia sanomalla "Need taxi?" "Maybe tomorrow?" Joo, huomenna tarvitaan, mutta pidän niitä jännityksessä. 

Me on kyllä  nautittu tästä villasta ja "omasta altaasta" koko rahan edestä. Meillä oli ensimmäisen yön naapurit yläpuolella olevassa villassa, mutta me nähtiin ne vilaukselta tasan yhden kerran. Allas on ollut koko ajan vain meidän kahden. Pojat ovat äärimmäisen ystävällisiä: May I clean your room? Ja sama koskien puutarhan kastelua (myrkytystä sanoo Petri), allaspyyhkeen taittelua, vuoteen avaamista... Sitä vuoteen avaamista illalla en ole kyllä koskaan ymmärtänyt. Kai nyt aikuinen ihminen osaa peiton alle mennä ihan itsekseen ja heitellä turhat tyynyt pois? Mutta eipä niissä äitin läävähotelleissa tällaista palvelua tarjotakaan. Siksi kai sitä jaksan ihmetellä. Hyvä kun niissä on edes peitto.

Illalla käytiin happy hourilla ottaan mojitot viimeisen Ubudin illa kunniaksi ja sen jälkeen syömään. Yksi bongaamani paikka oli täynnä, joten muutettiin lennossa suunnitelmaa. Täällä ei onnelsi ole pula ruokapaikoista. Paitsi runsaudenpula. Ruokaa odotettaessa seurattiin taas muitten turistien touhuja. Niilläkin on varmaan yhtä hauskaa, kun ne seuraa meitä. 99%:lla on täälläkin kännykkä kädessä ruokapöydässä. Osalla syömisenkin ajan. On entistä harvinaisempaa, että ihmiset PUHUVAT toistensa kanssa. Me päätettiin, että tässä reisussa me ei kännyköitä oteta esiin ravintolassa. Hyvin on päätös pitänyt. Kerran tämän blogin päivitin, mutta senkin vasta jälkiruualla. En tiedä sanoa onko keskustelu sitten aina ollut erityisen tasokasta... Ja onko se ylipäätään mahdollista meidän tapauksessa?

Nyt viereisessä pöydässä istui ystävykset (?), jotka ei puhuneet sanaakaan toisilleen. Toisella ruuan tilaus kesti minuuttitolkulla, kun kysyi kaikista ruuista "is that spicy?" Jopa spagetti carbonarasta, jonka lopulta otti. Oli kiinnostunut kyllä muutamasta paikallisestakin ruuasta ja kysyi tarjoilijalta onko mahdollista maistaa etukäteen näitä kaikkia ruokia, niin voisi sitten päättää. Ei ollut mahdollista. Voi, voi... Ei ollut kyse torimansikan myynnistä. Eikös siellä saa etukäteen maistaa?

Huomenna jatketaan aussien Kanarialle eli Kutalle yhdeksi yöksi. Tiistaina Singaporeen, keskiviikko iltana (= yöllä) koneeseen ja torstai aamuna Suomessa. Vielä on siis reissua jäljellä. Ei tässä vielä jäähdytteleen ruveta!