Maafushi, Malediivit: Mä oon niin lomalla!

Yö nukuttiin kuin tukit. Minäkin, mikä on melkein ennenkuulumatonta. Terveystilannekin oli kunnossa, joten ei kun aamupalalle ja munakaskokin pakeille. Hotellilaskun kanssa oli vähän vääntöä, kun kaikki ruuat oli laskutettu, vaikka lounaan tai päivällisen piti kuulua huoneen hintaan. Tarvittiin viisi miestä, saman verran puheluja ja vartti aikaa, niin kyllähän se siitä selvisi. Ei pahoitteluja, paha moka. Muuten kyllä kaikki sujui.

Kochin lentoaseman ruuhkista varoiteltiin, mutta aamupäivällä pääsi kyllä jonottamatta muualle paitsi ruumiintarkastukseen. Miehet ja naiset tietysti eri jonoissa. Naiset tarkastettiin yksi kerrallaan kopissa verhojen takana. Miesten kohdalla ei ollut niin tarkkaa. Spicejet lähti ajallaan, pieni potkurikone. Pari kertaa nielaisin kun näin, mutta pääasia että ilmassa pystyi. Ja kertakaikkisen kauniit ja ystävälliset lentoemot. 

Reilun tunnin päästä näkyi koneen ikkunasta kymmeniä pieniä saaria, riuttoja, laguuneja ja turkoosia merta. Ja tietysti niitä vedenpäälle rakennettuja bungaloweja. Maahantuloviisumit oli täytetty koneessa, joten maahantulomuodollisuudet oli muutamassa minuutissa ohi. Pienellä jännityksellä odotin tuleeko kyyti, kun hotelli vastasi kaikkiin sähköposteihin, että "we will help you". Mutta olihan siellä taas mies Stenvikin kyltti kädessä "Are you from Moscow?" Ei oltu. Päästiin sitten ihan privaatti pikaveneellä, vaikka ei sellaisesta maksettu. Söpö rastatukka oli repsikkana ja nuori kuski ajoi kahva edellä koko matkan 12-paikkaista venettä, alle puoli tuntia aika rytinää.

Maafushilla vastassa oli hotellipoika maitokärryjen kanssa. Reput kärryihin ja hotelliin. Matkaa 200 metriä max. Täällä oli eilen satanut ja vitivalkoinen hiekka imee ilmeisen huonosti vettä, joten rantakadulla oli tulva. Täällä kaikki kadut on valkoista korallihiekkaa. Kenkiä ei tarvita välttämättä missään. 

Hotelli Sun Tan beach on lähes rannalla, tie välissä. Pyysin huonetta ylemmästä kerroksesta merinäköalalla ja se saatiin. Wau mitkä näkymät parvekkeelta. Wifikin toimii kohtalaisesti: välillä hyvin, välillä ei ollenkaan. Vaatekaapin liukuovi putosi jo pois kiskoiltaan, suihkukaapista se oli pudonnut jo ennen meitä eli se on nyt vaan pätkä suihkuseinää. Mutta oikeesti tämä on ihan söpö. Rantapyyhkeet saa ja snorkkelinkin ilmaiseksi lainaan (jos niitä on jäljellä). Piha-alueella on muutama riippumatto ja kiva keinu. Hyvä valinta.

Käveltiin hetki Maafushia ympäri eli saari päästä päähän. Värikkäitä taloja, koulu, pieniä ruokakauppoja, muutama matkamuistomyymälä. Jalkapallokenttä ja  kodinkonekorjaamo keskellä kylää. Paikalliset naiset huntujen alla täysmustissaan, turistit aika paljon ihan perustopeissaan, vaikka olkapäät ja polvet pitäisi olla mielellään peitettynä. Mopoja ja muutama auto (saarella siis pituutta 1,3 km). Vankilakin nähtiin. Isot oli mainokset "tee parannus" tyyliin.

Uimaankin ehdittiin. Saaren bikinibeach on juuri remontoitu ja hiekkaa kärrätty lisää, MUTTA... Just se meren päälle kaartunut palmu mikä on monessa kuvassa ja jonka päälle uhosin kiipeäväni, on KAADETTU. Toivunko tästä koskaan? Hoidin pettymystäni uimalla 27-28 asteisessa vedessä, joka oli kirkasta kuin lasi. Ei tuntunut enää niin pahalta.

Illalla käytiin syömässä mereneläviä: kalaa, mustekalaa, tiikerirapuja, simpukoita. Annoksesta riitti hyvin kahdelle. Täällä syödään paljon hotellien ravintoloissa, erillisiä ravintoloita on harvassa. Yksi kiva jäätelöpaikka löydettiin, istuttiin pöytään ja oltiin tilaamassa, kun tuli tarjoilija "we have only strawberry icecream". Ja paikassa oli valtavat Mövenpickin mainokset. Illallispaikassa ei saanut bananasplittiä, kun oli banaanit loppu. Onneksi kaupassa oli Magnumia. 

Lämmintä riittää, illallakin päälle 25. Ohutta yläpilveä. Sopii mulle, mutta Petrin tulevien sukellusten puolesta kirkas sää olisi parempi. Mutta oli miten oli: mä on niin lomalla!