Eli kuten otsikko kertoo niin kolme yötä pitää vielä malttaa, niin pääsee reissuun. Työkaverit on varmaan jo ihan kyllästyneet "kohta alkaa loma" jankutukseen. Anteeksi! Mutta saavatpa sitten olla rauhassa reilut kolme viikkoa. Torstaina suunnataan Qatar airwaysin siivin kohti Etelä-Intiaa ja Keralaa. Koneen vaihto välillä Qatarin Dohassa. Yksi yö orientoitumista lomamoodiin Kochissa ja sieltä intialaisten Ryanairilla eli Spicejetilla Malediiveille. Siellä viikko ja takaisin Keralaan pariksi viikoksi. Paluumatkalla kokonainen päivä Qatarissa. Kotiin 18.2. Siinä se reissu lyhykäisyydessään.
Keralaa on suunniteltu kohteeksi jo... kauan. Lopullinen päätös tehtiin melkein vuosi sitten, kun saatiin ihan huiput reissukaveritkin houkuteltua mukaan: vanhat tutut ja rakkaat Annika & Kimmo. Tai ei niitä ihan kovin kauaa tarvinnut houkutella. Kaiken kaikkiaan neljäs kerta Intiassa, ensimmäisestä 20 vuotta. Ihmeellistä. Muualle ei palata kuin Intiaan (ja Lontooseen ja Rothenburg ob der Tauberiin Saksaan). Intia on niin mun maa. Mitkä värit, äänet, ruoka ja aitous -lehmänpaskoineen kaikkineen. Ihan kuin olisi koko ajan elokuvissa. Tarkoitus on käydä moikkaamassa Kochissa viime keväänä Balilla tapaamamme perhettä Anupia, Smithaa ja lapsia sekä kierrellä vanhassa Fort Kochissa. Ja viiskymppislahja tulee lunastettua myös kathakali tanssiesityksen myötä. Kiitos jo etukäteen A&K.
Varattu on myös kahden yön houseboat-venereissu "takavesillä" (vapaasti suomentaen eli backwaters). Niistähän Kerala on kuuluisa. Ja vihreydestään. Ja siitä, että osavaltiota yritettiin totaali-raittiiksi vielä pari vuotta sitten ja kaljan myynti kiellettiin. Tässä on täytynyt kiihkeästi seurata keskustelupalstoja, että tietää mistä saisi sentään edes muutamat Kingfisherit paneer butter masalan kanssa. Muutama yö vietetään Varkalassa, perinteisessä reppureissaajien hippihenkisessä kylässä. Pitäisi sopia meille, koska nytkin mukana on vain reput. 7 kg per henki, siinä se. Rantarättejä, snorkkeli, aurinkorasvaa suojakerroin 50 ja tietenkin se Suosikki-lehden tilaajalahjana saatu suoristusrauta.
Malediiveilla suuntaamme paikallisten saarelle Maafushille, joka on tiukasti muslimisaari: ei alkoholia, ei sianlihaa, ei spagettitoppeja, ei minihameita, ei bikineitä (muuta kuin erillisellä, korkean aidan ympäröimällä bikinibeachillä). Kolme viimeistä ei kuulosta ollenkaan pahalta tällaiselle melanoomaoperoidulle, viisikymppiselle naiselle. Toista olisi ollut kymmenen vuotta sitten. Nyt snoklaus t-paita ja sortsit odottaa jo pakkaamista. Täydellistä viinakieltoa kierretään siten, että saaren edustalla on yksi baarilaiva, josta saa pienen oluen 6$:lla. Olen jostain blogista tämän tiedon onkinut siltä varalta, että Petrin oluen himo yltyy liiaksi. Ehkä munkin pitää yksi loma-GT saada.
Maafushin saari on 1,3 km pitkä ja 300 metriä leveä, jos oikein muistan. Tsunami pyyhkäisi saaren melkein mennessään ja koko Malediivithan häviää näillä näppäimillä, kun vesi nousee. Kannattaa mennä, kun vielä ehtii. Asukkaita alle 2700 vuonna 2014. Saaren eteläpäässä on vankila eli ihan sitä reilua kilometriäkään ei pääse suoraan kävelemään. Täytyy muistaa vaihtaa suuntaa, kun viikon sitä plänttiä kiertää, ettei vaan pyörry. Jos ei siellä onnistu rentoutumaan, niin ei sitten missään. Petri pääsee sukeltamaan ja minä snorklaamaan. Ja tietysti lenkkeillään kovasti. Ehkä piipahdetaan päiväretkellä sellaisella luxus-resorttisaarella, jossa yö veden päälle rakennetussa bungalowissa maksaa lähempänä 1000€. Ei meille tällä kertaa. Todennäköisesti ei millään muullakaan kertaa.
Lennot varattiin jo aikapäivää "kun halvalla sai". Qatar airways aloitti lennot Suomesta vasta viime lokakuussa ja mennään nyt testaamaan pärjääkö Turkish Airlinesille. Turkkilainen on pakko jättää nyt väliin, kun vaihtokentällä eli Istanbulissa on ollut hieman (?!) levotonta viime ajat. Äiti ei saisi muuten unta koko aikana. Nyt lennetään ensin reilut 6 tuntia Dohaan, koneen vaihto ja reilut 4 tuntia Kochiin. Takaisin tullessa vietetään kokonainen päivä Dohassa, niin saa yhden maan lisää bongattua.
Spicejetillä on lennetty ennenkin, silloin Delhistä Goalle. 200€:lla pääsee Malediivien pääsaarelle Malelle parissa tunnissa ja sieltä puolisen tuntia pikaveneellä Maafushille. Hintaa meno-paluulla 60€. Paikallisten lautta olisi puoli-ilmainen, mutta lautta menee vain kerran päivässä, eikä ehditä siihen. Hotelleja on varattu, peruttu ja vaihdettu perinteiseen tapaan. Tällä hetkellä varauksia on Bookingista, Agodasta, suoraan hotellista ja Airbnb:stä. Marriot-ketjuunkin liityin, kun sai 8€ alennusta sekä ilmaiset buffet-illalliset kahdelle. Ja ilmaisen WIFI:n. Ilman sitä ei pärjää. Ei muuten, mutta kun on tämä blogi. Tervetuloa reissuun mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti