Maafushi, Malediivit: Sukellusta & snorklausta

Päivät toistaa itseään eli Petri lähti aamulla sukeltamaan. Tällä kertaa ensimmäinen oli hylkysukellus ja toisella joku luolantapainen. Kaverina oli taas sama englantilainen pappa, joka palastuikin israelilaiseksi, sekä ruotsalainen. Molemmat yli 60, joten Petri oli ihan nuoriso-osastoa.

Minä menin taas aamukävelylle ja löysin vielä pari uutta kujaa. Mutta nyt taitaa olla kaikki kertaalleen köpötelty. Osuin kalatorillekin. Täällä kalatori tarkoittaa, että pappa apupoikineen levittää aamun saaliin lakanoiden päälle rantakadulle koon mukaan lajiteltuna. Siitä sitten olisi saanut ostaa. Jätin nyt väliin, kun jäi grilli kotiin. Yksi pappa esitteli mulle henkilökohtaisesti mikä mikäkin kala on. Mitään en ymmärtänyt, mutta kiitin kovasti informaatiosta. Papat on niin ihania.

Uimaankin menin ja snorklaamaan. Meri on täällä niin upean värinen: kirkasta vaaleaa turkoosia ja syvän tummansinistä. Sitä ei kyllästy katselemaan koskaan. Tai ei ainakaan viikossa. Korallit on aika kuolleita, kuulemma ennen tsunamia oli enempi nähtävää. Tsunami pyyhkäisi melkein koko saaren mennessään. Voi hyvin kuvitella, kun eihän tämä ole kuin muutaman kymmenen senttiä merenpinnan yläpuolella. Onko sitäkään? Värikkäitä kaloja näkee snorklatessa paljon eli hyvä, kun hotellilla on ilmaiset snorkkeli ja maski. Palauttaa pitää vasta lähtiessä.

Tänään vasta tajusin, että mehän lomaillaan ihan väärin! Täällä pitää käydä retkillä aamusta iltaan. Yksi mies kysyi vinkkiä respasta mitä täällä voisi tehdä. Respan poika ehdotti kolmea eri resort-saarta, joihin mies kaikkiin että "done that". Sitten ehdotettiin kokopäivän snorklausretkeä, puolenpäivän snorklausretkeä, kalastusretkeä, hiekkadyyniretkeä, jetski ajelua ym. Kaikkiin mies, että "done that". RAUHOTU nyt herrajjestas mies ja mene käveleen saaren kivoille kapeille kujille!!!

Iltapäivällä uskaltauduin snorklaamaan paikallisten rannalla vähän kauemmaksi, vaikka välillä tuntui etten liiku yhtään eteenpäin, vaikka kuinka polskin. Virta vei valtavalla voimalla, mutta onneksi rantaa kohti. Äidille tiedoksi, ettet huolestu. Rannassa vesi oli kuumaa, ihan kuin ammeessa. Näin rantavedessä rauskun (se voi kuulemma tappaa sanoi Petri) ja syvemmällä monenmoista kalaa, mutta kun en ole sitten yhtään kala- enkä luontoihminenkään, ei ole aavistustakaan nimistä. Nemoa ei ainakaan ollut. Sen kyllä tunnistan, vaikka en ole leffaa nähnytkään.

Tutustuin myös ruotsalais-saksalaiseen pariskuntaan, jonka tavaroita vahdin, kun kävivät snorklaamassa. "Talar du svenska?" kysyi rouva. Jotain änkytin kouluruotsilla ja nainen sanoi lohduttavasti, että sinun ruotsisi on tuhat kertaa parempaa kuin minun suomeni. Kyllä se varmaan oli kohteliaisuus. Pienestä on ihminen onnellinen.

Ai niin, meinasi unohtua. Katja pyysi ruokakuvia, joten täytyy nyt lunastaa lupaukset. Itse asiassa ruuasta on tullut otettua tosi vähän kuvia, johtuen varmaan siitä että annokset eivät ole esteettisesti eivätkä maultaan mitään Gordon Ramseyn tasoa. Illalla tosin syötiin huippuhyvä "mixed seafood": kalaa, rapuja (2), simpukoita ja mustekalaa. Jaettiin annos, hintaa veroineen 15€. Täällä maksoi pasta-annos saman verran uudessa italialaispaikassa. Ei syöty, en kyllä täällä maksa pastasta kahden Aben kebabin hintaa. Kuva tulee kuitenkin iltapäivän eväistä. Nyt kun viimein löydettiin se Suzy's bakery, niin ostettiin suklaa brownie ja kaupasta juotavaa. Ja katsokaa sipsipussien kokoa! Täällä ei tunneta perhepakkauksia.

Huomenna on sitten tarkoitus elellä päivä herroiksi viiden tähden resortissa. Vähän nyt jo kauhistuttaa, kun meille ei koskaan noin monet tähdet sovi...