Saarelle tullessa oli vuorossa lyhyt esittelykierros: mitä saa tehdä ja mitä etenkin ei saa tehdä: mennä liian lähelle vesibungaloveja, viedä hiekkaa allasalueelle, mennä pesemättä altaaseen, snorklata veneväylälle... Esittelijä-mies sanoi että saaren kiertää kahdessa minuutissa. Ja totta puhui! Juosten olisi mennyt minuutti. Tiensuun sukulaisille selvennyksenä, että vähän oli Teerisaarta isompi. Kuitenkin saarelle mahtui kolme ravintolaa, sukelluskeskus, lentopallokenttä, upea vehreä puutarha, allasalue ja rantabaari meille "rupusakille" eli päiväretkeläisille.
Vaadoolla kaikki majoitukseet oli vedenpäällysbungaloweja eli pitää olla kiitettävästi paalua, jos loman meinaa siellä viettää. Yö veroineen pelkällä aamupalalla halvimmillaan (!!!) 700-800€ yö ja kuljetus päälle yli 100$ per henki. Meidän retki maksoi 100$ per pää ja siihen sisältyi kuljetukset, sisäänpääsymaksu, buffalounas, iltapäivätee, rantapyhkeet & tuolit ja VAPAA BAARI klo 9-17. Eli jos asuu Maafushilla, niin resortissa säästää sitä enemmän mitä enemmän pystyy juomaan. Noin nopeasti pääteltynä. Toki meitä päiväretkeläisiä ei 100$:lla päästetty parhaisiin ravintoloihin eikä tietenkään villojen terassille keikkumaan.
Heitettiin pyyhkeet altaalle ja tehtiin heti valokuvauskierros, kun valo oli hyvä ja ihmisiä vähän liikkeellä. Ja hyvä että mentiin, koska yhtäkkä altaalle oli tullut 20% koko maailman kiinalaislapsista. Voi jessus mikä meteli. Olin ihan fiiliksissä, etenkin kun ottaa huomioon miten paljon rakastan kaikkia pikkulapsia ja eniten niitä, joilla ei ole mitään sääntöjä.
Snorklaus oli ihan mahtavaa, rannalta suoraan akvaarioon! Amedin jälkeen paras paikka. Korallit paljolti kuolleita, mutta jyrkkä riutan reuna täynnä kaloja, satamäärin. Nemo puuttui, mutta kaikki muut nähtiin. Väillä virta oli tosi voimakas ja mietin, että ajelehtiiko tässä suoraan pääkaupunki Maleen vai roskanpolttosaarelle, josta nousi sankka savu. Onneksi melkoisten ponnistelujan jälkeen pääsin rantaan. Virtaukset pitäisi lailla kieltää.
Tottakai me vähän säästettiinkin eli haettiin rantabaarista juomia, mutta ei meistä taida alkoholisteja saada, vaikka viina olisi ilmaista. Kaksi viinilasillista ja yksi GT ja koko päivä aikaa... Täällä ei oltu vielä keksitty perinteistä all inclusive taktiikkaa eli laimennettu drinkkejä jäämurskalla ja pienennetty mukeja sormustimen kokoiseksi. GT:ssä oli ytyä prosenttitolkulla ja viiniä laitettiin piripintaan, vaikka pyysin nimenomaan vähän. Plussaa siitä, että viini tarjoiltiin aina lasista. Mitään eksoottisia drinkkejä tyyliin Sex on the beach ei meille päiväkävijöille tarjoiltu. Joku jenkki oli tätä blogissaan kauhistellut. Giniä, viskiä, vodkaa, viiniää ja kaljaa. Eiköhän sillä jo alkuun pääse, ainakin suomalainen.
Iltapäivällä kesken Petrin päiväunien tuli allaspoika sanomaan, että "rain is coming". Ja oikeassa oli. Jumalaton tuuli nousi hetkessä ja sitten tuli vettä. Päästiin sadetta pitämään bambukatoksen alle kurkkuäänistä päätellen tanskalaisen nuoren parin kanssa. Menihän se aika niinkin. Luettiin kirjaa ja oltiin vaan. Se vasta hyvä taito onkin. Täällä on muuten turha sääennusteita tuijotella, koska säätä on ihan mahdoton ennustaa. Forecan mukaan täällä on satanut joka päivä aamusta iltaan, mutta tämä oli toinen sadekuuro, joka nähtiin. Ensimmäinen kesti 10 minuuttia, tämä sentään parisen tuntia pienine pausseineen.
Ennen kotiinlähtöä katseltiin vielä paljon mainostettu ohjelmanumero: haiden ruokinta. Ja tulihan siihen lopulta kolme haitakin ja ukot heitteli laiturilta kalanperkeitä. Turistit videoi ihan hulluna, hyvä ettei innokkaimmat pudonneet laiturilta kalanruuaksi.
Summa summarum: Päivä oli kyllä hintansa arvoinen. Kannatti nähdä tämä Malediivien luksuspuoli ja todeta, että ei ole meidän juttu. Tykkään katsella ihmisiä, tavallista elämää, kierrellä kujia, syödä yhtenä päivänä yhdessä ja toisena toisessa. En pidä pokkuroinnista enkä hienostelusta, kun on jalat niin syvällä savessa. Ja nyt kun auringonottokin on pois laskuista, niin tämä luksus tuli nähtyä 9 tunnissa ja siitä jäi hyvä mieli. Tiedän kyllä yhden Nupun Nokialta, joka hyvinkin voisi lojua täällä palveltavana pari päivää. Kannattaa kokea, jos tänne suuntaa. Yksi päivä ja pieni ripaus luksusta oli just sopiva meille. Oltiin onnellisia kun kotisaaren Maafushin valot tuli horisonttiin. Tänne oli hyvä palata.
Loppuun vielä googlesta napattu ilmakuva Adaaran Prestige Vadoosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti