Käytiin vielä viimeisen kerran Suzyn leipomossa: pari pizzanpalaa, samosapiiras ja donitsi, alle 4€. Siinä melkein meidän Malediivien rupiat menikin, siivoojalle (söpö nuori mies sekin) jätettiin vielä tippiä. Sen verran ensiluokkaista jälkeä. Rupioitahan ei saa viedä maasta, joten melko hyvin osui rahanvaihto kohdalleen. 250€ vaihdettiin kentällä tullessa. Hotelli, sukellukset, resorttiretki ja yksi ruoka maksettiin kortilla. Keskikulutus siis alle 40€ päivä kahdelta, ei paha Malediiveillä.
Pikavene lentokentälle lähti klo 12. Nyt olikin isompi vene ja viimeistä paikkaa myöten täynnä. Oli jo niin tasainen kyyti, että tulomatkan vaaran tuntu puuttui täysin. Malen Ibrahim Nasirin kenttä oli todella moderni tax free myymälöineen, joissa myytin jo hyllylkaupalla viinaa. Konjakki oli niin hinnoissan, että meni nuukuus kukkaroon. Laatuviineistä olisi ollut 10% alennus, mutta passattiin, kun hintaa oli 160$ pullo.
Lento kesti alle 2 tuntia ja meni nopeasti, kun oli aivan upea ilmestys stuertttina. Nyt oli komeita miehiä liikkeelllä aamusta iltaan. Pitkästä aikaa katsoin koko turvademonstraationkin alusta loppuun, wow! Kochissa maahantulomuodollisuudet meni taas kymmenessä minuutissa, etenkin kun meitä "länkkäreitä" oli koneessa kokonaista neljä. Otettiin kentältä varman päälle prepaid-taksi ja nokka kohti kohti Kochia.
Kuskiksi saatii varmaan kahdeksankymppinen pappa valkoiseen lakanaan pukeutuneena (katso kuva yllä). Röyhtäili ja hymyili hampaattomalla suullaan. Osasi kaksi sanaa englantia fish ja mango, ajoi talla pohjassa, ohitteli ja tööttäili. Mentiin jotain "vähän" pidempää reittiä, kun moottoritiellä oli joku liikennehillo. Eipä siinä mitään, nähtiin todella jos vaikka mitä. Ihan kuin elokuvissa koko ajan. Oli loistoa, kurjuutta, neljän hengen perheitä mopon kyydissä, tuktukkeja, hedelmäkauppiaita, kiinalaisia kalastusverkkoja, satoja rekkoja tienvieressä parkissa (kuin ennen vanhaan Vaalimaan tullissa) ja kirsikkana kakun päällä norsu juhlkulkueessa. Keskellä tietä siis.
Päästiin loppumatkasta myös lautan kyytiin, kun kuski oli ensin kysynyt pariin kertaan neuvoa hotellimme sijainnista. Lauttaan odotettiin pitkälti yli puoli tuntia, koska yhteen lauttaa otettiiin neljä autoa, neljäsataa mopa ja saman verran jalankulkijoita. Ongelmaksi muodostui se, että lauttaan piti peruuttaa. Pappa ajoi kyllä eteenpäin, mutta peruuttamisesta ei tahtonut tulla mitään. Oli hieno peruutuskamera kyllä, mutta pappa ei sitä vilkaissutkaan (nykyajan hömpötyksiä), mutta pää pyöri kuin väkkärä ja auto meni sinne ja tänne. Lautan henkilökunnan karjunta vain pahensi asiaa. Petrin teki niin jo mieli mennä puikkoihin.
Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Lautalta oli matkaa hotellille alle kilometri, mutta me tutiin sitä varmaan kolme varttia. Tiesin suunnilleen missä hotelli on, kun olin ladannut City maps2go kartan Kochista, mutta eihän se pappa tietenkään uskonut. Kaksi kertaa oltiin viereisessä korttelissa ja sanoi papalle "left and right" ja näytin ihan käsimerkein, mutta ukko viis veisasi. Lopulta kysyi neuvoa (siis sadannen kerran) mieheltä, jonka veli sattui olemaan hotellissa töissä ja lopulta päästiin perille. Ei irronnut tippiä, mutta matka oli kyllä jokaisen rupian arvoinen! Reilun 30 km matkaan meni yli 2 tuntia. Ehjänä perille kuitenkin, se on pääasia.
Ja perillä odotti paitsi söpö hotelli Fortkochi Beach Inn, myös rakkaat ystävät Annika ja Kimmo. A&K:llakin takana pitkä päivä, kun Dohassa oli vaihto venynyt yli 7 tuntiin, mutta niin vain jaksettiin porukalla syömään. Ja täytyy sanoa, että ruuan taso nousi 200% heti kättelyssä. Ainoa pienen pieni miinus oli, että täälläkään ei tarjoitu alkoholia eli Kingfisheriä ei saanut ruuan kanssa. Fort Kochissa (eli vanhassa osassa kaupunkia) on vain muutama paikka, jossa saa alkoholia. Mutta mehän jo totuttiin tähän Maafushilla... Ruuan päälle mentiin kyllä vielä naapurihotelilin baariin ottamaan yhdet jälleennäkemisen kunniaksi ja päivitettiin kuulumisia. Porukka taas koolla.
Huomenna sitten kohti uusia seikkailuja Kochissa, joka on parin miljoonan asukkaan suurkaupunki etelä-Intiassa Keralassa, jossa on yksi Intian tärkeimmistä satamista. Fort Kochi, jossa hotellimme on, on kaupungin vanhaa osaa, jossa oli alkujaan kalastajakylä. Katsotaan aamulla miltä se tänään näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti