Aamupala oli yhdeksältä Basilin kotona eli viereisessä talossa. Sieltä se sohvalta huikkasi, että peremmälle ruokasaliin, ja tehtiin kuten käskettiin. Herra poliitikko itse tarjoili ja viihdytti. Aluksi keralalaisia riisinuudelikökköjä kookoskastikkeella ja banaanilla (nam!), sitten chilimunakas ja paahtoleipää. Ja kunnon kahvia. Ei todennäköisesti ollut ainakaan Saludoa.
Aamupalan jälkeen Basil hommasi meille Uber-taksin, jolla mentiin Ernakulumin puolelle Kochia. Uber on täällä tosi halpa, mutta kun ei ole nettiä koko aikaa puhelimessa, niin ei oikein pelitä. Muuten sopisi kyllä mulle, koska jos jotain reissaamisessa vihaan, niin takseja ja niiden kanssa vääntämistä. Rehellinen taksikuski on katoava luonnonvara. Tai pikemminkin jo kadonnut. Uber vei meidät 110 rupialla suunnilleen saman matkan kuin taksi eilen 700:lla rautatieasemalta. Tosin Uberiin tuli "Basilin alennus".
Kierreltiin hetki rannan kävelykadulla, jossa oli paljon paikallisia ystävänpäivä-kävelyllä. Myynnissä oli kojukaupalla värikkäitä nalleja, tuorepuristettuja mehuja, koruja ja risteilyjä. Löytyi myös epämääräinen ostoskeskus ja muutama kerjäläinen. Ja lauttasatama. Kaupunginosan nimi oli Pallimukku! Tämä missä asutaan on Perumpadappu.
Mentiin sitten lautalla yli Fort Kochiin. Samalla lautalla, jonka oli aiemmin naureskeltu olevan neitsytmatkalla, kun näytti niin rähjäiseltä. Niin sitä mekin sinne päädyttiin. Kuinka alas voi ihminen vaipua? Ei vaiskaan, ei se yhtään paha ollutkaan. Etenkin kun reissu muuttui delfiiniretkeksi, kun nähtiin delfiiniparvi lähellä Fort Kochin laituria. Delfiiniretki alle eurolla. Ei voi väittää, ettei olisi hinta kohdallaan.
Fort Kochissa syötiin lounas. Otettiin jotain "no spicyn" ja "little spicyn" väliltä. Oli kyllä niin hottia, että Petrillä alahuuli puutui ja hikeä pukkasi. Tosin lämmintäkin on +35 ja ilmankosteus 150%, joten voi olla silläkin vähän osuutta asiaan. Hottia tai ei, niin tällä reissulla on ruoka ollut aina hyvää, ei yhtään hutia. Johtuu varmaan siitä, ettei allekirjoittanutta ole päästetty kauhan varteen.
Iltapäivällä tehtiin minilenkki naapurustoon. Moikattiin taas kymmenille ihmisille ja kaikilla hymy korvasta korvaan. Useamman pojan porukka tuli oikein esittäytymään, mutta oli kyllä niin vaikeat nimet, ettei pysty muistamaan. Jäivät toistelemaan Piaa ja Petriä meidän perään. Pienestä on ihminen onnellinen.
Tästä majapaikassaon kyllä maailman kaunein auringonlasku. Aurinko laskee palmukannaksen taakse kuin tulipallo. Sanotaan että maailman kaunein auringonlasku on Santorinilla Oiassa, mutta kyllä on valetta. Olen senkin nähnyt ja todella kaunis oli, mutta jää sijalle kaksi verrattuna tähän Mylandra road, Kochi, Kerala.
Illalla käytiin syömässä taas samassa Methanamissa. Ainoa vaihtoehto tässä lähellä, mihin käytännössä voi mennä. Tosi rohkeasti on aina syöty kadunvarsikojuista ja paikallisten kuppiloista, mutta joku raja sentään. Ja se tulee kyllä sillä kohdalla, kun vieressä viemäri haisee ja rotat vilistää. Onneksi Methanamissa on hyvä ruoka, halvat hinnat ja loistava palvelu. Tänään oli oikein kunniakuja eli neljä miestä rivissä vastaanottamassa ja kättelemässä meitä. Tennismailakin tuotiin pyytämättä moskiittojen tappovehkeeksi. Nopeita poikia oppimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti