Kochi, Intia: Grillattuja moskiittoja ja mies palmussa

Aamuyöstä ennen viittä "rännistä" (käytännössä letkusta), juuri huoneemme nurkalta, alkoi vedenpaisumus. Varmaan pari tuhatta litraa vettä syöksyi maahan parin tunnin aikana. Ja sopivasti ropisi jätesäkin päälle. Siinä metelissä kyllä unihiekat kaikkoaa. Niinpä oltiinkin uimassa jo seitsemältä.

Hyvä niin, koska merivesi tuntui todella lämpimältä, kun ilma oli "vain" 24 astetta. Uitiin ja lilluttiin. Rannalla oli joogaajia, kalastajia ja uimareita sulassa sovussa.

Hotelli maksettiin käteisellä jollekin kaiffarille. Kysyi meiltä mitä maksaa ja näytin Bookingin varauksesta, että 4400 INR yhteensä (eli 31€ yö). En puhunut mitään puuttuvista 20% veroista, mutta eipä tullut kuittiakaan. Win win? Hinnan ja sijainnin puolesta voin suositella MK Gardensia. Petri todennäköisesti ei. Siis minkään puolesta.

Taksi-pappa kuskasi meidät valkoisella Ambassadorilla rautatieasemalle. Annika osti koko porukalle liput Kochiin. 1,80€ neljän tunnin junamatkasta! Ilmastoidussa vaunussa hinta olisi ollut 7€, mutta kuka sitä nyt ikkunoiden takana viileässä junassa Intiassa matkuistaisi. Ei me ainakaan. Ei kun kaltereiden taakse keinonahkaiselle penkille, "open aircondition", kaupanpäälle vilvoittava tuuli (junan ollessa liikkeellä), hajut ja kiskojen kolke. Jee!

Saatiin oma loossi, vastakkain olevat penkit. Penkin selkänojasta saisi yöksi petin, penkki olisi alapeti ja erikseen vielä yläpeti. Kunnon kerrossänky siis. Ei päästy nyt testaamaan. Paikalliset kyllä testasivat innolla, loppumatkasta joka petillä makasi joku. Luksuksena peili (hieman hämärä) ja kännykän latauspiste!

Junassa oli tunnelmaa. Myyjiä lappasi ohitse minuutin välein: chicken biryania, vettä, kahvia, cocista, teetä, pähkinöitä, munkkeja, lehtiä... Meillä oli repullinen omia eväitä, jotka tietysti syötiin heti alkumatkasta. Perinteisesti. Asemia oli useita, sekosin laskuista. Kivoja maisemia, paikallista asutusta, riisipeltoja... 

Neljän tunnin matkanteon jälkeen oltiin Kochissa, Ernakulumin asemalla. Siitä ihan hullu taksi vei meidät Airbnb majoitukseen Riverside Heritage Homestayhin Basilin luokse. Kimmo yritti laittaa pelkääjän paikalla turvavyötään kiinni, mutta kuski kielsi. Ei ihme, koska kuskin oma turvavyön pidike oli rikki äijä oli tiukasti jo siinä Kimmon vöissä.

Homestayssä tutustuttiin paikan omistajaan Basiliin: vaatteet kuin Gandhilla, kova puhumaan erittäin vaikeastiymmärrettävää englantia. Kertoi olevansa poliitikko ja että kaikki tuntevat hänet täällä. Ei jos eksyy, niin riittää kun sanoo taikasanan "Basil" kenelle tahansa, niin löytää takaisin. Voi olla, vaikea mennä vastaankaan väittämään. Itse mökki on söpö. Vain kaksi huonetta eli ikioma talo meille, nätti sisustus, siisti vessa ja iso terassi. On saippua, ilmastointi ja puhtaat valkeat lakanat. Ja aivan saatanasti hyttysiä! Ilman myrkkyä, ne  syö elävältä minuutissa.

Tämä mökki on joen rannassa, on oma kiinalainen kalastusverkko (vain verkko puuttuu) ja auringonlaskupenkki. Petrille ei penkki kelvannut ja tarvitsi vähän liikuntaa, joten kiipesi sitten palmuun. Kuva todisteena.

Tutustuttiin myös lähiympäristöön kävellen. Ollaan jo paikallisia kuuluisuuksia "rich & famous". Kaikki vauvasta vaariin hymyilevät ja tervehtivät. Ihme kyllä etenkin nuoret pojat moikkailevat jo kaukaa. Ja käytiin me taas viinakaupassakin, ihan vaihtelun vuoksi. Kaupan tunnisti jo kaukaa, koska jonossa oli ainakin viitisenkymmentä ukkoa. Jonttivat sille pienelle luukulle. Naisiahan täällä ei koskaan näe viinakaupan jonossa. Tässä putiikissa oli erikseen yläkerrassa valintamyymälä, jossa oli vain pari asiakasta. Ja kalliiimmmat hinnat. Painettiin kuitenkin yläkertaan, koska muuten olisi mennyt koko yö jonossa. Muista viis ja myyjä alkoi palvella heti meitä. Toisaalta helppoa, toisaalta noloa.

Syömässä käytiin läheisessä hienostohotellissa Methanamissa. Basilin mukaan kilometri, Googlemapsin mukaan 1,7. Google oli nyt kyllä lähempänä totuutta. Hyvät ja edulliset pöperöt. Oltiin lähes ainoat asiakkaat illalla. Miesten toiveesta oli pakko istua ulkona, vaikka hyttysiä oli triljoona, koska olutta ei tarjoilla sisällä. Siis kolmen metrin päässä ulkopöydästä. Ihme maa. Läiskittiin sitten ravintolan poikien tuomalla hienolla hyttysmailalla niin, että grillatun moskiiton haju poltti silmiä. Huomenna etsitään kauppa ja ostetaan omat mailat!

Ihana päivä. Taas kerran.