Doha, Qatar: Sade, souq ja siinä se olikin

Ihme kyllä nukuinkin pari tuntia ennen lentoa eli tsekattiin ulos hotellista 1.30 ja lento lähti neljältä. Taas saatiin hyvää palvelua, kun tervehdittiin kaikkia puolinukuksissa olevia raskaan työn raatajia. Lento Qatariin kesti neljä tuntia, perillä oltiin kuuden jälkeen aamulla Dohan aikaa. 80% lentoajasta oli "heittoisaa lentosäätä" ja miehistökin komennettiin turvavöihin moneen kertaan. Luin niin keskittyneesti "Se mikä ei tapa" pokkariani, että unohdin pelätä.

Qatarissa järkytys oli suuri, kun täällä ollaan täysin huumorintajuttomia ja monet aivan äärimmäisen tylyjä. Tosin tajuttiiin liian myöhään Annikan kanssa, että mokattiin heti alussa, kun kirjauduttiim hotelliin: NAISET ei hoida täällä mitään, vitsaile tai hymyile. Ei ainakaan hotellin miespuolisille työntekijöille. Voi meitä. Tripadvisorissa luki, että Doha on monikulttuurinen kaupunki, mutta näyttäytyy kyllä turistille vahvasti muslimimaana ja suuri osa naisista kulkee mustassa kiireestä kantapäähän. Intialaisia on tänne tullut myös ilmeisen paljon työn perässä. Taksikuskimmekin oli Kochista. 

Dohassa asuu suurin osa Qatarin väestöstä eli n. 600000. Tähän kaupunkiin mahtuu sekä pilvenpiirtäjiä, perinteisiä souqeja pikkukauppoineen, tietyömaita, rakennustyömaita, lisää työmaita, yltäkylläisyyttä ja varmasti sitä toistakin puolta. Sateessa ei ensivaikutelma ihan napannut. Eikä toinenkaan.

Kingsgate hotel Doha on ihan OK tällaiseksi yhden päivän hotelliksi. Saatiin huone heti aamulla, lähdetään kentälle klo 22. Iso huone, parhaat päivänsä nähnyt mutta siisti ja toimiva. Keittonurkkauskin olisi, mutta jäi kauraryynit ja kappa perunoita kotiin. Kahvit sentään keitin, kun oli talon puolesta.

Lähdettiin heti tutustumaan ympäristöön, vaikka pilvet roikkui tummina. Täällä on satanut ilmeisen paljon viime päivät, kun sen verran on lammikkoa siellä ja täällä. Kaadot päin peetä sanoi Petri. Kumisaappaat olisi paras varuste. Käveltiin läpi Souq Vaqif, mutta myymälät ja ravintolat oli vielä kiinni. Käytiin myös venesatamassa, rantakadulla ja kuulemassa islamilaisen taiteen museolla, että se aukeaa vasta kahdelta. Sitten piti jo lähteä kuivattelemaan kenkiä hotellille. Onneksi oli sateenvarjo mukana, niin vähän säästyttiin. 

Pienen levon jälkeen aurinko näyttäytyi ja pakkohan meidän oli Petrin kanssa lähteä liikkeelle. Väkeä tuli sadoittain moskeijoista, perjantai kun on pyhäpäivä. Käytiin katsomassa kameleita aitauksessa keskellä kaupunkia ja syömässä minipitakebabin tapaiset hässäkät Souq Waqifissa. Oli vaihdettu rahaa vaan 25€ eli 100 rialia, mutta ruuat maksoi onneksi vaan 35 rialia. Huh! Ei tarvinnut Petrin jäädä tiskaamaan.

Ja kun tunnin oli paistanut, niin tottahan toki taas alkoi sade. Tehtiin oikein kunnon lenkki sateessa, kun "oikaistiin" ja jouduttiin kiertämään kilometritolkulla rakennustyömaiden ympäri. Täällä on todella vähän jalkakäytäviä ja toisaalta paljon kaikenmaailman aitoja, joita pitää kiertää. Ei jalankulkijan kaupunki. Ei todellakaan.

Sade vaan paransi otettaan, ukkosti ja salamoi. Suhattiin koko porukka taksilla vielä Islamilaisen taiteen museoon ja kerran vielä Souq Wagifiin. Museoon ei ollut pääsymaksua, mikä alkaa olla aika harvinaista nykyisin. Upea rakennus, kuppia ja kippoa, tekstiilejä, koruja, kynttilänjalkoja ym. Egyptistä, Intiasta, Iranista ja siltä suunnalta. Lisäksi yksi tila omistettu Mohammad Alille. Se kierrettiin minuutissa.

Kauniilla säällä olisi voinut syödä souqissa, joka oli täynnä paitsi mauste-, kangas-, vaate-, eläin- ym. kauppoja myös kivoja ravintoloita. Mutta tänään: ei kiitos. Vettä, tuulta ja lämmintä alle 20 - sisälle piti päästä. Niinpä syötiin hotellilla. Nyt hetki lepoa ja kymmeneltä taksi hakee meidät Dohan kentälle. Lento kotiinpäin lähtee 1:30. Reissua ja reissuseuraa ikävöi jo nyt, mutta Doha on kyllä tällä taputeltu.