torstai 9. helmikuuta 2017

Varkala, Intia: Herran kukkarossa, vartti vilinästä

Varkala on kiva. Ei voi muuta todeta. Varkala on yli 40000 ihmisen kaupunki etelä-Keralassa, jonka erikoisuus on jyrkkä Arabianmereen putoava kalliorinne, jonka reunalla turismiin perustuva kylä keikkuu. Pudotusta rinteeltä mereen on kymmeniä metrejä, polulla leveyttä reilu metri ja puolet polusta vailla kaiteita. Ei äitin paikka ollenkaan. Varsinainen Varkalan kaupunki on muutama kilometri sisämaahan. Wikipediasta kaikki faktat.
Ensimmäisen kahden yön majapaikkamme Varkalassa on siis Maadathil cottage. Meillä on oma söpö mökki ja todella mukavat naapurit. Jotenkin etäisesti tutunnäkäinen helsinkiläispariskunta. Mökissä on kaikki: katosvuode (hyttysverkko), pyyhkeistä taiteiltu lootuksen kukka, hammasharjat (!!!), kunnon shampoo, vessapaperia, nopea wifi ja upeat maisemat terassilta. Ei puutu kuin terassituoleista kunnon pehmuste (on siinä joku pannulappu), pyyhekoukku käsipyyhkeelle ja kuivausteline. Eilen pidin nimittäin pyykkipäivän ja oli pakko kaiteilla liputtaa kalsareita.
Käytiin eilen kahteenkin kertaan kävelyllä Varkala cliffillä eli kallioiden päällä, matkaa parisen kilometriä täältä. Upeita maisemia, meri, palmuja, pieniä bungaloweja, hyvin kasteltuja hotellien nurmikoita, matkatoimistoja, ravintoloita, jooga- ja ayrveda-paikkoja ja tietysti niitä rätti- ja matkamuistomyymälöitä. Myyjät on pääsääntöisesti just mun makuun: ihanan flegmaattisia jaksaakseen yhtään mitään. Todella rento tunnelma. Jos ei ota lukuun riskiä pudota kesken kaupanteon alas jyrkänteen reunalta.


Varkalankin alkoholipolitiikka on kohtalaisen erikoinen. Olutta saa tai sitten ei. Jostain saa jopa viiniä (kaliista) ja drinkkejä. Listalla alkoholijuomia ei ole koskaan. Kysymällä selviää onko ja laskusta selviää paljonko maksoi. Iso Kingfisher 650ml 2,80€. Olut saatetaan tarjoilla sanomalehteen käärittynä, ettei kukaan (poliisi?) vaan tiedä, että olutta myydään. No ei arvaisi todellakaan. 

Uimaankin on ehditty. Tai uiminen on väärä termi, lähinnä se on tyrskyratsastusta. Aallot on isot ja niissä sitten pyöritään. Vesi on ihanan lämmintä, veikataan 28. Jos haluaisi surffata, Varkala olisi unelmakohde. Hiekka on tässä meidän rannassa aivan mustaa, muualla tumman keltaista ja tosi pehmeää. Kuumenee kivasti päivän mittaan. Illalla hiekalla vilistää rapuja.

Tänä aamuna tehtiin monen kilometrin lenkki toiseen suuntaan pitkin rantatöyrästä. Töyrään alla pieniä hiekkarantoja kymmenittäin, muutamia hotelleja, paikallista asutusta, naisia vedenkannossa, lehmät narussa, miehiä selvittelemässä kalaverkkoja, mintunvihreä moskeija ja "lihakauppa" (kuva alla). Kymmenkunta miestä lätki korttia lakanan päällä rannalla. Rantatöyräs on kätevä, koska jätehuolto onnistuu (valitettavan) helposti sitä kautta. Hups vaan ja roskat on pois silmistä. Jos ei kurkista jyrkänteen reunalta...




Päivälllä käveltiin taas Varkalaan rantatöyrästä pitkin. Tällä kertaa helikopterikentälle asti. Täällä on siis iso asfaltoitu aukio korkeimmalla kohtaa ja siinä maalattuna iso H. Yhtään helikopteria ei ole kylläkään nähty, enemmälti mopoja, tuktukeja ja pieni lava-auto, joka eteni hiljakseen sitä metrin levyistä polkua ja vaihtoi täydet kaasupullot ravintoloihin. Kaikilla rättimyyjillä oli aamulla (siis yhdentoista maissa) "special morning price". Se kestää varmaan siihen saakka kunnes tulee "special evening price". Löydettiin Annikan vainulla myös seuraava majoitus M.K. Gardens. Hyvältä näytti.
Lounaaksi vedettiin puoliksi tonnikalapizza paikallisella tvistillä. Maistui ihan hyvältä, oli aika tymäkät mausteet ja reilusti valkosipulia. Tuli vähän vaihtelua intialaiseen, vaikka ei siihen sentään vielä ole kyllästyttykään. Lämpöä yli 30 ja pelkkää aurinkoa, joten otettiin jälkiruuaksi vain uimista. Meidän rannalla oli jo melkein ruuhkaa, kun nähtiin peräti kuusi ihmistä. Tämä on ihan herran kukkarossa.

Illalla käveltiin taas "isolle kirkolle". Ylikunnon vaara on todellinen tällaiselle sohvanvaltaajalle, kun kilometrejä on aamukävelyineen kertynyt tänäänkin ehkä 15. Vaarallista. Syötiin todella hyvät pöperöt  Eco Puccini Lala Art Cafeessa. Jessus mikä nimi! Ruoka tarjoiltiin palmunlehdeltä ja salaattikippona oli kaalinlehti. Kekseliästä. Ajateltiin korvata kotonakin lautaset raparperinlehdillä. Ravintolalla ei ollut oikeutta myydä olutta, mutta olutta tietenkin sai. Olut tuotiin pöytään söpöissä savipotuissa, josta sitä bambupillillä ryystettiin. Tämä siltä varalta, että poliisi sattuisi paikalle.

Huomenna sitten muutetaan pariksi yöksi "keskustaan". Muuttoautoa ei vielä varattu, mutta eiköhän me joku sopiva tuktuk löydetä. Nyt vielä hetki nautitaan kotiterassista ja aaltojen pauhusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti