Aamulla taivas oli täydessä pilvessä, mutta kymmeneltä aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja tuli todella kuuma päivä. Lämmintä vähintään se 30. Ihme maa, sää vaihtuu silmänräpäyksessä. Petri lähti taas sukeltamaan, kun olin ensin teipannut sen varpaan, johon lainaräpylät oli hangannut rakon. Respasta sakset lainaan "offcourse madam" ja sairaanhoitajan taidot käyttöön. Vinkki: ottakaa aina Compeedin rakkolaastaria ja ihon väristä paperiteippiä mukaan. Niistä taikoo melkein mitä vaan. Suoristusraudan ohella ihan must.
Aamun kävelykierroksella tajusin, että tämäkään saari lomakohteena ei olisi varmasti kaikkien mieleen: monet rakennustyömaat, hylätyt veneet, rapistuneet talot, metallikehikkoihin verkosta viritellyt enempi tai vähempi rikkinäiset lepotuolit, hunnutetut naiset, turismissa kotikutoinen meininki. Tämä kaikki huikean turkoosin meren, valkoisen hiekan ja luksusretkien vastapainona. Kaikki värit, ihan kuin elämässä.
Parasta täällä on se, että täällä ei kaupata mitään. Siis minun mielestäni, mutta tiedän yhden Hannelen Hämeenlinnasta, joka saattaisi olla eri mieltä. Ei huivien, matkamuistojen, feikki t-paitojen myyjiä kadulla, ei yhtainutta rihkamakojua, ei rannerenkaita (!!!), ei sisäänheittäjiä ravintoloissa, ei retkien pakkomyyntiä, ei kapustelijoita rannalla. Mulle tämä on paratiisi. Wow! Ihan pitää ite mennä kauppaan, jos haluaa jotain ostaa ja kaupoistakin suurin osa on perus-Siwoja. Paitsi että kooltaan kymmenesosa niistä. Pari rättikauppaa ja matkamuistomyymälää löytyy. Yhdessäkään ei olla käyty.
Petrin sukelluspäivä oli onnistunut. Saaliina (verkkokalvolle) mm. useampi hai, manta, kaksi kilpikonnaa ja metrin halkaisijaltaan olleita rauskuja. Iltapäivällä käytiin vielä snorklaamassa ja minäkin snorklasin tällä kertaa kaaaauuuas ulapalle kaloja bongaamaan merenkäynnistä huolimatta. Petri oli varalla henkisenä pelastusliivinä. Ei tarvinnut turvautua.
Päätin etten enää jauha puhelimista, mutta tämä on pakko vielä kirjottaa, ettei pää halkea. On vaikea kuvitella millaista oli reissata ennen kuin oli älypuhelimet, puhumattakaan ajasta ennen Flooraa (muistatteko mainoksen?). Kännykkä on kyllä monikäyttöinen matkailijan työkalu. Se on korvannut kartat, tulostetut matkaliput, lehdet, kirjat, kamerat ja näköjään aivan kaikki lasten viihdykkeet rantaleluista lähtien. Enempi hyvää, paljon myös huonoa, jos minulta kysytään. Hyvää on mm. tämä blogi. Sen pitäminen loppuisi kuin seinään, jos ei olisi puhelinta. Tablettia tai läppäriä me ei olla otettu aikoihin mukaan. Ja saa tällä hauskaa seuraa aina, jos on tylsää. Ei, en puhu Tinderistä, vaan maailman parhaasta whatsappi-ryhmästä pirhosta.
Pahinta on se, että puhelin on monissa perheissä korvannut keskustelun. Täälläkin näkee syömässä perheitä, joissa molemmat vanhemmat räplää puhelintaan ja lapsi omaansa. Eilen nähtiin kyllä japanis- tai kiinalaisperhe (erottaako joku ne?), jossa vanhemmat näpräisi puhelintaan jopa kesken syömisen ja lapsi istui tekemättä mitään. Kumpikaan vanhemmista ei sanonut sille sanaakaan, paitsi tyyliin "pyyhi suusi, nyt mennään". Miksi hankkia lapsia, jos ne on vaan häiriöksi eikä viitsi tutustua siihen, mitä pienen päässä liikkuu? Tänään nähtiin ihan paras esimerkkki: Nuorelle hääparille oli katettu rannalle kynttilälyhtyjen keskelle romanttisesti yksityispöytä. Ja mikä loisti kirkkaampana kuin lyhdyt? No tietenkin älypuhelinten näytöt molempien käsissä :)
No nyt lopetan keski-ikäiset (jo jonkun mielestä varmaan keskiaikaiset) moraalisaarnat ja keskityn kehumaan meidän parveketta. Olenko muistanut ylistää sitä tarpeeksi? Alla pari kuvaa todisteeksi. On kunnon tuolit ja kuivausteline! Luksusta. Ja se maisema: meri, keltainen satamarakennus, palmut ja sopivasti hyörinää rantakadulla. Vähän toista kuin 10-vuotishäämatkalla Pargassa, jossa parveketta vastapäätä oli roskikset. Sama hotelli missä kuohari tuotiin muovikassissa ja juotiin homeisesta Aku Ankka lasista. Oli sitten ensimmäinen ja viimeinen yritys lisätä vähän romantiikkaa reissuun. Parga ja reissu sinänsä oli ihan huippu. Tämä 20-vuotishäämatka menee sitten jo omalla painollaan kuten ne edelliset viisi jo tehtyä 20-vuotishäämatkaa. Me ollaan 20-vuotishäämatkalla todennäköisesti aina siihen saakka, kun siirrytään suoraan 30-vuotishäämatkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti