Maafushi, Malediivit: Viimeistä viedään

Petri lähti taas aamulla sukeltaan, tällä erää viimeistä kertaa. Näki taas useita haita ja delfiiniparven, sen toisin sukellusten välillä laivan kannelta. Molemmissa sukelluksissa oli todella kovat virtaukset eli tuli vähän haastetta peliin. Hyvin Petri silti homman selvitti. Maallakin oli poikkeuksellisen tuulinen päivä, tukka melkein päästä lähti.

Minä tein taas perinteisen aamukävelyn. Perjantai, pyhäpäivä, näkyi siinä että kaupat oli kiinni aamupäivän (ja kyllä osan iltapäivääkin), perheitä istuskeli talojensa edustalla niissä rautahäkkyrätuoleissaan, moskeijan edessä oli kasakaupalla kenkiä, pyykit kuivui ja rakennuksilta ei kuulunut kopsetta eikä kolinaa. Poikkesin uimassakin, tottakai.

Iltapäivällä mentiin tuulta uhmaten snorklaamaan. Liikaa aaltoja minun mieleeni, maski vuoti ja snorkkeli meni täyteen vettä. Ei hyvä, mutta jotain kyllä näin, kun sitkeesti polskuttelin. Kilikonna jäi nyt näkemättä kuitenkin. Rannalla oli myös kymmeniä paikallisia nuoria, lapsia ja vähän vanhempiakin. Samanlaista kirkumista kuin meilläkin. Kännykät yhdessä kasassa rannalla.

Samalla reissulla nähtiin paikallinen jalkapallo-ottelu, jouduin melkein mopon yliajamaksi (tädit veti kaasu pohjassa) ja nähtiin kymmenien pikkuhaiden parvi aivan rantavedessä. Tai ei ne ihan pieniäkään ollut, 40cm sanoi Petri ja kyllä se kalamiehenä tietää. En tiedä mitä ne siinä pyöri ja odotti. Turistia?

Päästiin myös seuraamaan aitiopaikalta hyväntekeväisyystapahtumaan "Help Raabe". Raabe on paikallinen mies, joka on sairastunut ALS:iin ja kaverit kerää rahaa hoitoon ja kuntoutukseen. Enkä tietenkään kipaissut viemään kolikoita keräykseen. En tietenkään, koska vein ihan setelirahan. Toivotaan että siitä on apua.

Illaln suussa katselin tarkemmin maahantulolappua, joka täytettiin Malediiveille tullessa. Se vasta mielenkiintoinen olikin. Kiellettyjen maahantuotavien asioiden listalla oli mm. alkoholi, huumeet, aseet, islamin vastainen materiaali, raamatut (idols of worship) sekä porsaanliha (pork). Ilmeisesti itse sian saa kuitenkin tuoda, koska kiellettyjen eläinten listalla oli vain KOIRA. Tässä se selvisi, miksi koiria ei näy täällä Maafushillakaan. Ei yhtään meidän Ninan maa tämä.

Illalla saatiin selville, että huomenna 11.45 pitää olla respassa ja klo 12 lähtee pikavene lentokentälle. Kolmelta eri mieheltä piti kysyä ja neljään kertaan. Täällähän siis periaatteessa kaikki sujuu, mutta hitaasti, pitkällä viiveellä. Esim. ruokaa saa ravintoloissa odottaa aina yli puoli tuntia. Jos ruoka tulee puolessa tunnissa, kyse on pikaruokapaikasta. Kerran taisi tulla pizza Hot bitesissa puolessa tunnissa. Tänään Petri odotti kala-annosta kolmisen varttia. Oli muuten sen verran hottia, että huulet on puuduksissa vieläkin.

Huomenna sitten lennetään takaisin Intiaan Kochiin. Siellä odottavat reissukaverimme Annika ja Kimmo. Luvassa iloisia jälleennäkemisiä ja lisää lukuja muistojen kirjaan. Ja toivottavasti jotain tähän blogiinkin. Maafushi oli mainio aloitus lomalle. Jään kaipaamaan tätä.