Kochi, Intia: Kalastusverkkoja ja kathakalia

Me ollaan niin rentouduttu, että me ei tarvita enää yhtään unta. Petrikin oli hereillä jo kuuden aikaan ja ennen seitsemään lähdettiin etsimään rannan "walkwaytä". Itse asiassa ranta oli kivenheiton päässä hotellin takaovesta ja rannalla ja rantakadulla kävi jo melkoinen kuhina. Paikallisia oli uimassa, pelaamassa jalkapalloa, istuskelemassa, kävelemässä ja lenkkeilemässä. Pari muutakin turistia oli eksynyt sekaan.

Kävelemisestä ei tahtonut tulla mitään, kun oli niin hirveästi kuvattavaa. Siis minun kävelystäni. Koko ajan sattuu ja tapahtuu: kalamarkkinat, veneet, kalastusverkot, ihmiset, koirat... Värien, äänien ja etenkin kalamarkkinoiden kohdalla myös hajujen kakofonia. Heikompia voisi jo huimata (Petrikin siirtyi sivummalle), mutta meikäläinen vaan kuvasi. On se onni, että enää ei ole filmirullia...

Kochin erikoisuus on kiinalaiset kalasturverkot. Niitä on nimenomaan täällä Fort Kochin puolella ja vastarannalla. Kochista tuli merkittäväsatama jo 1300-luvulla ja verkkoja on alettu käyttää kalastamiseen jo silloin. Ja mitä sitä vanhaa hyvää metodia muuttaa. Tosin nyt näkyi tulevan ennimmäkseen pikkusinttejä ja oiket kalansaaliit saadaankin ihan muilla välineillä. En nyt jaksa  selittää koko toimintaperiaateetta, mutta päässä on verkko ja vastapainot toisessa päässä. Verkko lasketaan ja nostetaan monen miehen voimin. Tai turistin, koska meitäkin houkuteltiin verkonnostoon. Kalamies Petrissä ei herännyt.

Aamupäivällä tehtiin kävelykierros A&K kanssa ja hetken mielijohteesta hypättiin lauttaan ja mentiin "tois puol jokke". Siis ihan sillä samalla lautalla, jolla papan kanssa taksilla illalla tultiin. Nyt mentiin jalkamiehinä, hintaa 3 rupiaa eli 4 senttiä! Auto maksoisentään 35 rupiaa. Joku on maailmassa vielä halpaa tässä maailmassa.

Tuolla Vypinin puolella (katsoin nimen google mapsista) oli myös kiva rantakatu, kalastusverkkoja ja todella söpöjä, hyväkuntoisia taloja. Satamassa oli myös kauppa, josta sai Odomosta. Maailaman parasta hyttysmyrkkyä. Mulla on jalat jo ihan paukalmilla eilisestä. Malariaa odotellessa.

Päivälle oli myös asetettu yksi ylevä tavoite eli etsiä viinakauppa. Otettiin tuktuk "Do you take four people?" "YES!" ja sitten kyytiin. Eli kaikki neljä sellaisella metrin levyisellä penkillä ja popit soimaan. Viinakaupan näki jo kaukaa. Sen edessä kiemurteli piiiiiiiiitkä jono paikallisia. Oli   kunnon kaletrit ja pienenpieni luukku eli ei todellakaan mikään valintamyymälä!

Ennen kuin ehdin edes kauhistella kauanko tässä oikein menee, niin meidät turistit ohjattiin koko jonon ohi valitsemaan viinojamme. Koska oli tarkoitus ottaa evästä parin päivän houseboat-reissulle, niin ostettiin vähän reilummin. Poika oli ihan ihmeissän kun rommien (2), portviinien (2) ja punkun (näytti roseelta) jälkeen pyydettiin kahdeksan olutta. Kahdeksan! Onneksi saatiin paikallinen tulkiksi. Tuskin olisi muuten enää niin montaa Kingfisheriä irronnut. Myyjä näytti jo hintaa laskimesta, kun taisi epäillä onko meistä maksamaan koko lastia. Hintaa oli 30€. Juuri ja juuri pysty. Ja jokainen pullo, kaljapulloja myöten, annettiin yksitellen siitä pienen pienestä luukusta. Ikimuistoinen reissu.

Illalla vietettiin sitten ties monenneko kerran syksyisiä synttäreitäni eli sain A&K:lta kathakali-esityksen ja vielä illallisen Dal Rotissa, Petrikin pääsi siivellä. "Kathakali on monimutkainen naamiotanssi Keralan osavaltiosta Intiasta. Se on yksi Intian klassisista draamatansseista." Suora lainaus wikipedista, joka kaiken tietää. Show alkoi jo ennen kuin alkoikaan eli päästiin seuraamaan, kun äijät (kaikki esiintyjät siis miehiä) teki maskejaan. Aika vaikuttavaa, kun partakin taiteiltiin erikeeperistä ja paperisuikaleista. Meikin teko oli melkein vielä kiinnostavampaa kun itse tanssi.

Tanssin aluksi kerrottiin taustoja tansseista ja yksi tanssijoista antoi näytteen miten silmämunat saa pyörimään villisti rummutuksen tahdissa. Alkoi särkeä silmiä jo sivustakatsojana. Esityksessä oli kyllä väriä ja draamaa. Yksi draaman aiheuttaja oli keski-ikäinen nainen, joka hyppi iPadin kanssa kuvaamassa esitystä ja sotki maahan lavan eteen iekalla tehdyt kuviot. Sitä paitsi kuvat ei olleet edes hyviä. Olisi tehnyt mieli huutaa, kuten Petrille ennen vanhaan, että "liikaa maata!". En nyt kehdannut kuitenkaan. Mutta kathakali on hieno kokemus, taitavia ukkoja. Kiitos A&K.

Huomisen päivän ohjelma on ihanasti auki iltaa lukuunottamatta. Silloin treffaamme Balillla tapaamamme,täällä Kochissa asuvan, Anupin ja hänen perheensä. Odotettavissa lisää iloisia jälleennäkemisiä.