990km ja 13,5 tuntia - perillä!

Eilen päästiin laivaan kymmenen jälkeen ja suoraan syömään. Ottaen huomioon että ruoka kuuluu hintaan Finnlinesin Naantali-Kapellskär reitillä, niin se oli vallan syötävää. Rahtilaivoissa on se etu, että hiljaisuuden puolesta yöllä saisi nukkua. Baari menee kiinni 23:30 eikä yökerhoa ole, kukaan ei huuda eikä oksentele hyttikäytävällä eikä naapyrihytissä hoilata Aikuista naista. Joo, muutaman tunnin nukuinkin. Aamulla klo 6 Suomem aikaa aamupalalle. Yhtään ei ollut nälkä, mutta vedettiin molemmat kunnon rekkamiehen annokset: puuroa, jugurttia, munakokkelia, karjalanpiirakkaa ym. ym. Siitä oli hyvä lähteä tien päälle pienessä ähkyssä. 

Ruotsin läpi ajettiin reittiä Uppsala - Falun ja Drevsjön kohdalta Norjaan. Reittivalinta osui nappiin. Nähtävää riitti ja maisemat paranivat loppua kohti. Viimeiset tunnit vaan huokailtiin ”Kato nyt. Kato oikeelle. Kato vasemmalle. Ihan kuin Alpeilla”. Vastaan tuli mm. satoja harrikoita, nähtiin mainos harrikkatapaamisesta - siinä syy. Välillä kauniita punamullattuja taloja mäennyppylällä, komeita kunnantaloja, metsää, suota, järviä, vuoria, satoja nopeusvalvontakameroita, kymmeniä Tesloja, ihmisiä työntämässä kanootteja keskellä tietä, perhokalastajia ja tietenkin muutama teidentukko (ei tietenkään karavaanari). Villisikoja ei nähty, vaikka niistä liikennemerkillä varoitettiin). 

Hyppäsin itsekin kahteen kertaan rattiin, että Petri sai lepuuttaa silmiään. Hermoja ei tarvinnut vielä lepuuttaa, kun on niin rennoissa merkeissä alkanut tämä reissu. Falunin ohi ainakin ajoin, kun muistan sivusilmällä nähneeni kuuluisat hyppyrimäet. Ei kovin paljoa pystynyt vilkuilemaan, koska oli liikenneympyrää ympyrän perään ja koska Hymerin penkkiä ei saa riittävän lähelle, on vaihtaminen haasteellista. Saadakseni kytkimen pohjaan on perse irroitettava penkistä. Vaatii totuttelemista pikku-pösöni jäkeen.. Norjassa ajoin sitten metsätaipaleen, jossa pidin vauhdin koko ajan tapissa, niin ei tarvinnut vaihtaa ollenkaan.

Aamulla tuntui kaukaiselta ajatukselta ajaa Norjan länsirannikolle Atlantin väylälle asti. ”Atlantin väylä on noin 8,3 kilometrin mittainen osuus Åndalsnesin ja Kristiansundin välistä. Tie on rakennettu saari- ja luotoketjulle ja se kulkee yli kahdeksan sillan ja pitkin pengerrettyjä osuuksia. Atlantin väylä avattiin liikenteelle 7. heinäkuuta 1989” sanoo Wikipedia. Enkä väitä vastaan. Navigaattori näytti että ajoaikaa on lähes 13 tuntia ja ehkä ei ihan yhden pysähdyksen taktiikalla onnistu. Mutta kuinkas kävikään? Kahdeksakta illalla oltiin sahaamassa 8 km pätkää edestakaisin ihastelemassa merinaisemia ja etsimässä yöpaikkaa!

Toki muutama pissatauko oli pidetty ja köksien köksänä kuumensin kattilan päällä siivilässä kuumassa vesihöyryssä lihapiirakat (vinkki niille, joilla ei ole mikroa). Lisänä kinkkua, juustoa ja majoneesia. Nolla kaloria. Lisäksi pysähdyttiin kuvaamaan yksi vesiputous ja tankattiin Ruotsin puolella. Ei olisi hinnan puolesta kannattanut, koska diesel on Norjan puolella halvempaa. Ja Norjan piti olla kallis. Toki siinä mielessä kannatti, että löpö olisi muuten loppunut ennen Norjan rajaa.

Pieni vastoinkäyminenkin koettiin viime metreillä, kun kapealla vuonon rantaa myötäilevällä tiellä tuli rekka vastaan tuhatta ja sataa. Petri ehti hiljentää ja siirtyä tienlaitaan melkein kaiteita nuoleskellen, mutta rekkakuski se vaan tuli kahva edellä osin meidän kaistalla ja PAM! Meiltä irtosi kuskin peili! Onneks jäi kotelo ehjäksi ja peilikin jäi roikkumaan kannakkeisiin. Tai n. 70% peilistä. Mitä ei jesarilla voi korjata, niin ei voi. Peilin voi. Ja aina on halpaa, kun rahalla selviää. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Nyt parkissa yhdellä Atlantin väylän parkkipaikoista. Koko päivän saatiin matkustaa auringossa, mutta täällä taivas on pilvessä. Forecan mukaan sataa koko ajan kolmen pisaran verran. Voin kertoa: ei sada. Ei yhtään. Tehtiin pieni iltakävely ja huomenna sitten vähän pidempi tai otetaan pyörät takatallista. Mitä nyt mieli tekee ja sää sallii. Iltapalaksi yrttibroileria, salaattia ja lasi punaviniä. Vastaava kuljettaja vetäytyi jo ansaituille yöunille. Minä en vielä malta. Loma - mikä ihana asia.