Ålesund - Norjan kaunein kaupunki

Koska tänään oli lepopäivä, niin lähdettiin tutustumaan Ålesundiin kapuamalla aamutuimaan 418 rappusta Fjellstualle eli näköalapaikalle, josta näkee koko kaupungin. Koska olimme aikaisin liikkeellä, saatiin nousta ylös ihan rauhassa, eikä parhaille kuvauspaikoille tarvinnut jonottaa. Ylhäällä olikin sitten jo pari turistibussillista väkeä. Mukavuudenhaluiset tulee aina autolla oven eteen, me tehdään aina vaikeimman kautta. 

Ja mitä ylhäältä sitten nähtiin: ihania värikkäitä taloja, purjeveneitä, kaksi valtavaa risteilijää, satamarakennuksia, kaupunginpuisto, majakka, lähisaaria, pari 70-luvun jättihotellia pilaamassa maisemaa. Kun ilmakin suosi, niin aloitus päivälle oli täydellinen. Tässä vielä faktalaatikko Ålesundista: ”Ålesund on kaupunki Norjan länsirannikolla. Kaupungissa on 45 033 asukasta ja Ålesund on Norjan 16. suurin kunta asukasluvulla mitattuna. Nykyisin Ålesund tunnetaan jugend-kaupunkina. 1904 kaupunki tuhoutui tulipalossa lähes täysin ja sitä roihua voi ”kiittää” siitä, että keskusta on yksi maailman yhtenäisimmistä art nouveau-keskustoista.” Siinä se.

Bongasimme eilen matkaparkkimme nurkilla olevan leipomon ja ostimme siitä autolle herkkuja. Paikallinen erikoisuus on kahden ”lätyn” (ihan kuin likilaskuista kakkutaikinaa) väliin ängetty vanilijakreemi (omassa sanastossani räkä) ja päällä pölysokerivesikuorrutus. Tottakai ostin sen, koska kaikkea pitää kokeilla. Kuulostaa ehkä hirveältä, mutta oli oikeasti hyvää. Koska energiatasot oli nyt kohdallaan, otettiin pyörät alle ja polkaistiin sillan yli naspurisaarelle.

Kaikenkaikkiaan pyöräiltiin ehkä 30 kilometriä. Isoja teitä, pienempiä, kinttupolkuja, asuinalueilla ja meren rannalla. Nähtiin vanhoja pitsihuviloita, moderneja kuutiotaloja isoine lasiterasseineen, peruspuutaloja ja yksi järkyttävä punatiililinna takorautakaiteineen ja muine härpäkkeineen. Toki makuasioista ei sovi kiistellä, mutta en nyt heti keksi kuka tervejärkinen sellaisen rakentaisi. Yhden talon katolla oli pöytäryhmä, grilli ja tietenkin poreallas. 90%:lla uusista taloista oli tramppa, 50%:lla robottireikkuri hyrräsi nurmikolla. Parasta hyrrätäkin, koska huomenna sataa.

Vihdoin muistettiin poiketa kaupassa ja huomattiin, että suurimmaksi osaksi Norjassa on ihan Suomen hinnat. Paitsi oluessa. Kauppaan jäi, etenkin kun edullisempia sixpackeja ei viitsinyt pyörän etukoriin änkeä. Löydettiin myös vihdoin pankkiautomaatti, vaikka hetki mietittiin mihin sitä käteistä tarvitsee. Kortti käy joka paikassa. No, 500 NOK otettiin = 50€. Lyhyelläkin matematiikalla selviää ilman valuuttalaskuria. Lounaaksi syötiin ”ehkä maailman parhaat” fish&chipsit Brokiosken Jafissa. Vaatimaton mainoslause kioskin oma keksimä. No, melko lähellä totuutta oli. Parhaat mitä itse olen syönyt, vaikka Lontoossakin olen syönyt ”maailman parhaat” ainakin neljässä paikassa. Ostin heti isoimman annoksen, kun ensimmäisen kerran ei kokkailtu itse. Oikeastaan ostin sen, koska jaettiin annos puoliksi. Se on aina halvempaa kuin kaksi pientä. Rittävästi oli. 22€ cociksen kanssa ja kaupan päälle mahtavat maisemat.

Pienen päivälevon jälkeen lähdettiin taas liikkeelle, kuka sitä nyt aurinkoisena päivänä sisällä istuisi. Pyörittiin jugendkeskustassa ja käytiin ihmettelemässä risteilijöitä. Isoin satamassa ollut laiva Celebrity Silhouette vetää sisuksiinsa yli 3000 matkustajaa ja jokaista matkustajaa kohti 0,5 henkilökuntaa. Mitoitus kohdallaan. 

Nähtiin yhden museon pihalla joku ihmeellinen muna! Muna oli 1907 rakennettu maailman ensimmäinen katettu pelastusvene. Sen suunnitellut ukko purjehti muutaman muun ukon kanssa sillä pikkupaatilla VIISI kuukautta Norjasta Yhdysvaltoihin Bostoniin. Kyllä sillä reissulla on mahtanut tullut äitiä ikävä. Ehkä isääkin.

Kun päästiin kaupunkielämän makuun, niin mentiin reteästi terassille kaljalle. Petri otti 12€:n vehnäoluen ja minä 5€ kahvin. Siis ihan peruskahvin. On se hyvä että tuli pari pakettia Juhlamokkaa mukaan. Tosin paikka oli kaunis eli ehkä siitä maksoi. Saatiin katsella vilkasta veneliikennettä ja tyylikkäitä norjalaisia. 

Nyt ollaan autolla ja yritetään saada henkeä. Naapuri heittää parin minuutin välein grilliinsä sytysnestettä, niin että siitä kärystä silmiä kirvelee. Jos nyt sytyttäisi tulitikun, niin räjähtäisi koko matkaparkki. Siirrän siis ruuanlaittoa vähän myöhemmäksi. Butterchickeniä tänään. Sade alkoi hetki sitten ja sääennusteen mukaan sille ei näy loppua. No, loma on aina lomaa, vaikka tulisi ämmiä äkeet selässä.